tiistai 19. helmikuuta 2013

Luova lapsi

Äiti ja tytär käyvät otsatukasta päätellen samalla kampaajalla. Onkohan meillä sienet kädessä?

 
Loman ratoksi olen alkanut siivota. Tai ratoksi ja ratoksi. Lähinnä koitan ehkäistä sitä valtavaa ahdistusta joka syntyy huomatessani, kuinka järkyttävän paljon tavaraa nurkissa taas pyörii. Koskapa kolme vanhinta ovat hajaantuneet hiihtoloman viettoon ympäri maakuntaa, voin rauhassa syventyä raivaamaan ehtymätöntä luonnonvaraa nimeltään lasten taide. 

Lapsemme ovat (omasta mielestäni, luonnollisesti) taitavia. Heillä on rikas ja vilkas mielikuvitus. He ovat äärimmäisen innostuneita piirtämisestä, maalaamisesta, askartelusta ja käsitöistä. He ovat myös erittäin tuotteliaita. Minä puolestani hellämielisenä ja ylpeyttä uhkuvana säilön talteen lähes kaiken, mitä lapsemme tuottavat. Lopputulos pursuilee kaapeista, laatikoista ja varastosta. 
 Vuosia sitten, esikoisen syntymän aikoihin, ostin ihanan vanhan matkalaukun. Siinä oli tarkoitus säilyttää taidesessioiden parhaimmisto, muistoksi lapsille ja itselleni siis. 
Tuo matkalaukku täyttyi viitisen vuotta sitten, kun toiseksi vanhin saavutti kuvallisen kypsyytensä. Nyt nuorimmainenkin alkaa osoittaa mielenkiintoa kyniä kohtaan, joten jonkinasteinen karsinta on välttämätöntä. Lasten nähdenhän tätä ei voi tehdä, joten tämä tilaisuus on käytettävä hyväksi.

Vietin koko päivän lajitellen, muistellen, naureskellen ja haikaillen. Laatikoihin tuli tilaa, ahdistus hellitti otettaan ja itselle jäi hyvä milei kaikkien noiden hellyttävien kuvien katselusta. Tässä teille parhaat palat :)

 Lapsi on Tatunsa ja Patunsa lukenut.

 Barbahorror, se vähemmän tunnettu barbapapa.

 Kiitti kritiikistä, kirjekamu. Ei ne omatkaan sanavälit nyt ihan kohdillaan ole.

 Esikoisen aloittaessa uuden harrastuksen (baletin, mikäli kuva jättää tulkinnan varaa), pikkusisko ikuistaa tapahtuman.

 Kruunupäillä on melko intensiivinen katse.

  Omaelämänkerrallinen sarjakuva 5-vuotiaan elämästä. Taiteilijan vapaus näkyy yksityiskohdissa (esim. lentävä pikkuveli alhaalla vasemmalla).

 No nyt on draamaa. Onneksi tätä ei piirretty päiväkodissa, voisivat tarhantädit vaihtaa paljonpuhuvia katseita.

 "Eräänä aamuna koko meidän perhe lähti uimaretkelle. Sitten me muutuimme merenneidoiksi. Paitsi Sisu, siitä tuli merenpeikko." 

 6-vuotiaamme pitää kovasti sammakoista. Tässä parin vuoden takaisessa teoksessa ilmeisestikin menossa kyseisten luontokappaleiden balettitunti.

No nyt on bileet! On poroa ja joulukuusta, pääsiäistipua ja kruunupäistä pingviiniä, feat. ihmis-mehiläinen ja -kuusi(?).

 Nopeasti katsoin, että yläpedin asukkaalla on kirves päässä. Mutta lukuvalohan se taitaa olla. 

 Lumikki ja 2/7.

 Lumikki in english.

Ei se ole tyhmä joka pyytää. 


-Heidi

Ps. Joskus olen vesivärejä/paperia/kyniä pyytävälle lapselle ehdottanut, josko tämä mieluummin katsoisi vaikka telkkaria.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Frankie says relax

Se on kuulkaas loma nyt. Sekä minulla, lapsilla että miehellä. Yhteinen loma on ylellisyyttä, joka napsahtaa kohdallemme aniharvoin. Eli siitä nauttikaamme. Viikon mittaan tosin hajaannumme nauttimaan kuka mihinkin, mutta kuitenkin.

Pidän työstäni, ihan todella. Minulla on ihania kollegoita, mahtavat oppilaat ja viihtyisä työympäristö. Kaikesta tästä huolimatta laskin päiviä loman alkamiseen. Ja tiedän, että viikon päästä en malta odottaa töihin pääsyä. Tasapaino tämäkin.


Kuten näkyy, myös jälkikasvu noteerasi äidin tyytyväisen olotilan.
Lokoisaa ja rentoa oloa kaikille, olitte lomalla tahi ette.

-Heidi

lauantai 2. helmikuuta 2013

"Totta kai harmittaa, parhaamme tehtiin ja se riitti tällä kertaa nyt tähän"


Tammikuun ensimmäisenä aloittamamme ruokaprojekti on päättynyt. Kuten otsikosta voitte päätellä, onnistuminen jäi harmittavasti hilkulle. Koko tammikuun ruokamenot olivat 531€, paljosta ei siis jäänyt kiinni. Etukäteen jo hiukan aavistelin, että tammikuun lopun synttäritarjoilut saattaisivat vaarantaa budjetin, mutta tarkalla suunnittelulla uskoin selviäväni tästäkin.

Summaa harmitellessani Mies kuitenkin tunnusti ostaneensa työvuorojensa aikana energiajuomia. Siis energiajuomaa! Monikossa! 
Joisit kahvia!!
 Tuo elintarviketurhakkeiden kruunaamaton ja ylihintainen ruhtinas nyt sitten romutti kunnianhimoisen tavoitteemme. Tilanteen valjettua kokonaisuudessaan olin a) hiukan pettynyt b) pirun hiukan vihainen (Miehelle) c) tyytyväinen

Ylittynyt budjetti energiajuomineen kalahti Miehen omaan nilkkaan, koskapa bonus jää nyt hänen osaltaan saamatta. Itse olin, alkupettymyksestä selvittyäni, oikeasti tyytyväinen. Sillä onhan tuo summa nyt vähemmän kuin normi kuukausittaiset ruokamenomme. Ja kun ottaa huomioon, että tähän päästiin lähes vain ja ainoastaan tarkemman suunnittelun voimalla. 
Kyllä, ruoka on Suomessa sikamaisen kallista. 
Ei, ruokaan ei silti tarvitse kuluttaa omaisuuksia.

Mitään varsinaisia uhrauksia emme joutuneet tekemään(Ullan Pakarin kaurajunttaa lukuunottamatta) taikka laadusta tinkimään. Lapset (ja äiti) mässäsivät edelleen lauantaikarkkinsa, leivän päälle höylättiin samaa juustoa kuin ennenkin, punajuuret saivat vuohenjuustonsa ja maito ostettiin edelleen luomuna.  Epäilijöille kerrottakoon, että emme syöneet "pelkkiä rehuja", lapset saivat ihan "kunnon ruokaa" ja marinoidut siipikarjan silput jäivät halvasta hinnastaan huolimatta edelleen ostamatta. Niin ja sanottakoon nyt vielä, että kyllä niistä rehuistakin saa ihan kunnon ruokaa. Ei siihen aina tarvita lihaa. Tai kalaa. Tai edes kanaa.

Sitä paitsi tavoitteena oli säästön lisäksi vähentää ruokahävikkiä ja tehdä koko syömishommasta suunnitelmallisempaa. Nämä kaksi toteutuivat, kirkkaasti. Että ei huono, ei ollenkaan. 

500€ rajapyykin tietoinen tavoittelu tuskin jää pysyväksi tavaksi, tuo etukäteissuunnittelu sen sijaan kyllä. Säästyneillä rahoilla voin sitten kustantaa kuukausittaiset kirja- ja kukkaostokseni. Mahdollisesti myös pari kalaa. Katotaan ny. 



Näistä saa ihmeitä aikaan.