Pientä päivitystä

Lankahommia alkoi, kuten nimestä saattaa päätellä, käsityöblogina. Takaportiksi rönsyilylle lisäsin otsikon alle tuon 'Saattaahan tänne toki muutakin eksyä'. Viime aikoina painopiste on ollut nimenomaan tuossa rönsyilyssä, sen verta tapahtumarikasta kvartaalia tässä elellään. Nimenvaihto ei kuitenkaan liene tarpeen, kyllä niitä neulejuttujakin tänne taas saan napsuteltua kunhan elo tasaantuu (itsekin odotan tuota vaihetta mielenkiinnolla).

Remonttihommiahan tässä lähitulevaisuudessa taas näyttäisi riittävän. Lapsihommia samoin; katras kasvaa ja kukoistaa vaan ei lisäänny. Sisutuksesta sanan varsinaisessa merkityksessä en uskalla vielä hetkeen kirjoitella, tuleva uusi koti kun on nykyisellään aikalailla julkaisukelvotonta materiaalia. Aiheeseen päästäneen kuitenkin viimeistään jouluna, kun Koti ja keittiö läväyttää sivuillaan vanhan juhla-asuisen kotimme kaiken kansan tietoisuuteen. Mahdanko pystyä lukemaan juttua tuoreeltaan? 

Blogi kuitenkin pyörii omaan kituliaaseen tahtiinsa, pysykää rakkaat lukijat mukana (ei niin päätähuimaavassa) vauhdissa.

Niin, Te lukijat. Tilastojen perusteellahan teitä siellä on. 

Nyt vasta tajusin liittää tuon Vakkarit-pläjäyksen sivun oikeaan reunaan, jotenkin puoliteholla olen ollut tämän asian suhteen. Olin niin kovin innoissani ja otettu tajutessani, että teitä oikeasti on! Voi että! Keitä te ootte? Ihania anyway :)

Kesä, loma, muutto ja kaaos lähestyvät. 

Hyvä tästä kaikesta tulee. 

Tulee tulee.

-Heidi

Selkenevää

Miten tämän raaskii jättää?

Kuten nokkelimmat jo arvasivatkin, olemme muuttamassa. Jo pidemmän aikaa olemme leikitelleet ajatuksella, että joskus vielä asuisimme meren äärellä, armaassa synnyinkaupungissani. Meillä oli tarkahko visio unelmiemme talosta, juuri oikeanlaisella sijainnilla. Lapsiluvun kasvaessa asuminen tuossa idyllisessä pikkukaupungissa alkoi tuntua yhä houkuttelevammalta. Mitään negatiivisia puolia asiasta emme tuolloin (saatikka nyt) jaksaneet ajatella, lähipiiri sen sijaan muisti näillä spekuloida. Siitä heille kiitokset, 

me nyt kuitenkin teemme mitä itse haluamme.

Päälimmäisenä kauhisteltiin, kuinka saatamme lähteä juuri nyt, kun talo vihdoin on valmis. 

Kuka hullu tämän keskeneräisenä olisi ostanut? Siksi vasta nyt.

Sellainen urakka, kuinka te raaskitte! 

No, (vähintään) samanlainen urakka edessä. Ei remontti tekemällä lopu. Kai me sitten olemme yhdenlaisia hulluja, onneksi molemmat samaa sorttia.

Sinne, pikkukaupunkiin?!? Niin kauas! 

Niin siis kauas mistä? Meillä on tulevaisuudessa kaikki kävelymatkan päässä. Paitsi Turku. Mutta ei se ole nytkään.

Uudet hoodsit.

 Mitään epärealistisia odotuksia minulla uusvanhan asuinpaikkani suhteen ei ole. Odotuksia noin yleensä sen sijaan kyllä. 

Odotan sitä, että voin kävellä töihin samaa matkaa eka- ja tokaluokkalaiseni kanssa. 

Sitä, että voin käydä kaupassa ihan vaikka vain maitolitran takia. Kävellen. Kaupungissa on myös hienoin kirjasto, missä olen kuunaan käynyt. Esimerkiksi.

Talvella pikkukylä on ihan yhtä ankea kuin mikä tahansa kaltaisensa, kesällä kauniimpaa paikkaa saa hakea. Minulla on siellä jo nyt monta ihanaa ihmistä ja ystävää odottamassa, lapsilla mummilan avoimet ovet.

Ja kun asiat lähtivät loksahtelemaan, mitäs sitä jarruttamaan.

-Heidi

Tämäkin vielä

Mitäs tuijotat?

Tapahtumarikas viikko huipentui, kun viisi uutta perheenjäsentä ilmoitti olemassaolostaan. Talon alta mönkinyt joukkio haahuili silmiään siristellen pitkin pihaa, mistä ne noukin yksitellen parempaan talteen. Kauhusta kankeina ja viisiviikkoisen varmuudella pienet kovanaamat sähisivät ja sylkivät koittaessani hieroa tuttavuutta. Kyllä ei paljon lepertelyt välejä lämmittäneet

Nyt porukka majailee lampaantaljalla lauteiden alla. Ensimmäisen olen kiukaaltakin nostanut alas; reviiri on jo siis selvästi laajentunut. Helka-emo tuntui aavistuksen huojentuneelta, kun huomasi isäntäväen ottavan osan kasvatusvastuusta harteilleen. 

Tarkemmin ajatellen, eipä ole mutsia liiemmin näkynyt koko päivänä. Viettää ilmeisesti sitä kuuluisaa omaa aikaa. 

Jengissä on yhdet identtiset kaksoset, heistä luonnollisestikin tuli Pilli ja Pulla. Viirullinen jää meille, nimi harkinnassa. Keksikääpä (onpas hassu sana, btw. Siis 'keksi' ja 'kääpä'?) te, rakkaat lukijat, vielä kahdelle karvanaamalle nasevat kutsumanimet.

-Heidi

Paikka kaikelle

Ja kaikki paikalleen. Harvinaisen selkeä ja yksinkertainen ohje. Meillä sen toteutusta ei ole saatu vietyä ihan loppuun asti, mutta harjoitukset jatkuvat. Mielestäni meillä ei edes ole paljon tavaraa, ei ainakaan mitään hirveästi turhaa sellaista. Itsekin kuitenkin syyllistyn laskemaan tavaran käsistäni johonkin. Ja hetken päästä hermostun ja ärähdän, 

kun mikään ei ole siellä missä sen pitäisi olla!

Olen taipuvainen ajattelemaan, että ongelma on puhtaasti matemaattinen. Jos ihmisjoukosta 6/6 levittää tavaraa ja 1/6 laittaa niitä, rajallisen ajanjakson ajan, takaisin paikoilleen, yhtälö ei vain voi toimia. 

Vai mitä?

Näillä luulisi olevan oma paikkansa.

Tämä pöytä tuotiin keittiöön kukkia ja kynttilöitä varten.

Lehdet ovat kuitenkin kotelossa.

Iltapesua odotellessa.

Äiti, sun puhelin soi. Jossain.

-Heidi

Töttöröö, naiset!

 Pikainen hyvää naistenpäivää-toivotus kaikille, tasapuolisesti. Me (2+2) vietimme päivää asiaan kuuluvan juhlavasti citymarketin käytävillä kurvaillen. Vasta kauppaan astuessamme tajusimme meneillään olevan sittarin vastine Hulluille päiville, Mammutti-markkinat. Eli paitsi eläkeläisiä, kauppa oli tulvillaan irvisteleviä hymyileviä norsuja.  Näitä joka hyllyn kulmalla notkuvia kärsäkkäitä pitikin sitten moikkailla läpi koko marketin, 2v olisi mieluusti lastannut pari otusta kyytiinkin. Kassalla ystävällinen myyjä kysyi kärryssä kieppuvalta lapselta haluaisiko tämä "tällaisen kivan kuvan". Ihan kelpo kaupanpäällinen liki 200€:n ostoksista, ei siinä mitään. Itselleni ostin kukkia ja suklaata, mieheltä sain viinipullon. Kyllä nyt kelpaa olla nainen.