Blogirintamalla elellään hiljaiseloa, kiitos ulkona lupaavasti aloittelevan kevään. Piha, vaikkain säälittävän pieni, kaipaa jos jonkinnäköistä puunausta ja tänä(kin) vuonna olen päättänyt saada nurmikon kasvamaan. Jos tuo mutakasa tuolla talon takana vaikka jollain ilveellä muuttuisi pehmeäksi nurmikentäksi, eihän sitä koskaan tiedä. Ja kasvimaa, ou boi. Ikkunalaudat notkuvat erisortin taimia ja kevät keväältä kasvava siemenvalikoima odottaa maahan tökkimistä. Mutta siitä enemmän tuonnempana.
Sen verran on neulerintamalla kuitenkin tapahtunut, että ensimmäiset Ms Sukka-malliston parit ovat päätyneet myyntiin asti. Myös täällä blogin puolella, Shop-osiosta, löytyy muutamaa mallia, lisää tulee pikkuhiljaa. Nappeja saa toiveitten mukaan, laitoin yhteiskuvan kaikista naperoista joista valita. Ja jos tätä blogia vaikka joku mies/isä (yeah, right) lukisi; kyllä ne vaimon/äidin jalat kesälläkin saattavat palella. Vinkvink. Ainakaan meillä noita äitienpäivähommia ei ihan kokonaan parane lasten harteille jättää. Tai edes miehen, sen puoleen; ihan itse varasin pöydän ravintolasta. Ettei tule sitten sanomista.
Ja vaikka oman blogin postaukset ovatkin jääneet vähemmälle, olen löytänyt kerrassaan riemastuttavia uusia tuttavuuksia. Ripun Antakee armoo on hykerryttävän hauskaa luettavaa lapsiperheen arjesta ja sen vierestä. Vierastan hiukan nk. oikeita äitiysblogeja; minua ei oikeasti enää tässä vaiheessa kiinnosta kiinteiden aloitus, unikoulut, hampaiden taikka minkään muunkaan kasvu. Muitten siis kuin oman lapsen. Antakee armoo tarjoilee kirjoittajansa elämän (lähes) kaikkia osa-alueita kadehdittavan rehellisesti ja nokkelasti. Ja ironinen ote on aina tervetullut twist, asiaan kuin asiaan. Kiitos, Ripu!
Nyt pihalle (menkää tekin)!
-Heidi-