Aurinko armas

No niin, ulkona näyttää vaihteeksi samalta kuin mitä kalenteri kertoo. Kiitos auringon, pahasti jumittanut remontti nytkähti taas käyntiin, lapset säntäävät ulos oma-aloitteisesti ja minä saan mahdollisuuden suorittaa muutaman viikon rästiin jääneen viikkosiivouksen. Pienet on ilot kotiäidillä. 

Sadepäivät ovat märkyydestään ja kylmyydestään huolimatta ok; kasvimaa tykkää ja ilma raikastuu. 
Henk koht pidän sadepäivistä moninkertaisesti enemmän kuin paahtavasta helteestä. Jos siis näistä kahdesta täytyy valita. 
Ja ilmeisesti täytyy, koska joka kesä näiden ah ihanien helteiden alkaessa minulle hoetaan että älä nyt valita vaan nauti, kohta on taas kylmää ja pimeää. 

Siis täh? Kuumuudesta pitää nauttia, koska se on harvinaista? Vaikka siitä tulisi huono olo? Koska se talvi sateineen on väistämättä kohta taas ovella? 

Nauttikaa yksinänne. 
Ääripäät, asiassa kuin asiassa, on hanurista.

No, oli miten oli. Sadepäivien ja sisällä nuhjaamisen ratoksi otin neuleen kauniseen käteen ja kilkuttelin puikoille Sydän-sukat. Toivotaan kuitenkin, ettei näille ihan vielä tulisi tarvetta. 

Antaa paistaa (ja sataa), kesä se on kumminkin

-Heidi

Juuresta jalkaan

Kovin on tyhjää vielä.

Pikkuruinen, rakkaudella ja huolella hoidettu kasvimaani on alkanut tuottaa satoa! Tohkeissani olen seurannut pienten, hentoisten varsien kasvua naateiksi, varsiksi ja lehdiksi. Ilokseni panin merkille, että lähes kaikki keväällä kylvämäni siemenet ovat lähteneet kasvamaan (paitsi kylvöapurin jälkikäteen ylös kuopimat), ja kasvimaa näyttää ihan oikeanlaiselta.

Ensimmäisen sadon korjasin pinaatista, joka päätyi lautaselle uppomunien kaveriksi. Naa-am. Salaattia ja rucolaa olen napsinut päivittäin ja todennut, että kyllä voikin olla hyvää. Omassa maassa kasvatetun status epäilemättä tekee tästä kaikesta vielä pikkuisen parempaa. 

Tämän kesän uusi juttu on retiisit. Pussin kyljessä luki taikasana 'helppohoitoinen', joten ripottelin siemeniä multiin reilulla kädellä. Ja kyllä vain, retiisihän sieltä maasta ensimmäisenä puski lehteä pintaan. Pienen harvennuksen jälkeen nämä punaiset pullerot olivat varsin vähään tyytyväisiä ja kiitollisia kasvatettavia. Alkuviikosta havahduin, että naattien jatkona pilkotti jotain punaista. Varovasti nostin naatista ja tajusin, että kasvua oli tapahtunut myös maan alla; valmista kamaa!

Inspiraation lähteillä.

Ja paitsi lautaselle, retiisit päätyivät myös sukan varteen. Kuluneen kevään aikana olen kiivaasti koittanut keksiä uusia kuvioita kirjoneuleisiini. Ja asiaan kuuluu että kuta kiivaammin koittaa keksiä, sen laiskemmin ajatukset ja ideat putkahtelevat. Mutta retiisien, näitten pienten palleroitten, vastustamaton muoto- ja värikieli avasivat inspiraatiosolmun ja siitä se ajatus sitten lähti. Että nyt sitten olisi retiisiä, porkkanaa ja punajuurta jalkaan vedettäväksi. Ja satokausi vasta aluillaan, mihin tässä vielä päädytäänkään? 

Perunaa? Papuja? Palsternakkaa? 

Pakahdun!

Ensimmäiset Juures-sukat tulevat löytymään alkuviikosta Kustavin savipajalta, tekstiilituvasta, jossa myös myös muita Hand made by Heidi Broström- neuleita. Poiketkaa jos ajelette siellä suunnilla, tänä kesänä tupaa emännöi Piia.

-Heidi

Seilorisukat

Nämä merihenkiset kirjoneulemallit ovat vuodesta toiseen kulkeneet mukana tuotannossa. Mallin suunnittelin ja ensimmäiset parit tein muistaakseni viitisentoista vuotta sitten, Kustavin merellisissä maisemissa kesää viettäessäni. 
Temmellyskänttäni oli silloin Kustavin savipaja, tarkemmin sanottuna Tekstiilitupa. Tekstilitupa oli myymälänä toimiva kertakaikkisen suloinen, punamultainen mökki savipajan pihapiirissä.  Myyntiartikkeleista sain päättää itse, ja ne vaihtelivat lastenvaatteista ja pehmoleluista kudottuihin tekstiileihin ja neuleisiin. Kollegana hääräsi mm. Johanna, hurmaavine huovutettuine tuotteineen.

 Johanna K. designin keppihevonen.

Tupa täynnä.

Nyt on puikoille luotu pitkästä aikaa Lokki ja Pelastusrengas, päivitettyinä versioina, Vene odottelee vielä vuoroaan. Vanhoissa, sinänsä oikein kauniissa malleissa alkoi yhtäkkiä olla jotain liikaa. Niinpä tällä kertaa lähdin liikkeelle less is more asenteella ja karsin värejä ja kuvioita kovahkolla kädellä. Väritys meni pakostakin uusiksi, Novitan tipautettua juuri sen oikean sinisen sävyn värikartaltaan. Mutta kovasti tämä tällaisenakin (ainakin omaa) silmää miellyttää.

Hiiohoi vaan kaikille, ulkona on muuten kesä.

- Heidi

Sukkahommia

Jos nyt jotain hyvää pitää ulkona vallitsevasta tyhmästä hyhmästä keksiä, niin sen ansiosta sukkamallistoni suunnittelu ja toteutus harppasi aimo askeleen eteenpäin. Oli yksinkertaisesti pakko saada villasukat jalkaan, ja prototyyppien valmistus hoitui siinä sivussa.

Mies on koko talven kulkenut sukissa, joista ahkeran käytön ansiosta on häthätää varret jäljellä. Taktiikka uusien sukkien saamiseksi oli ilmeisesti kulkea repaleiset sukat lepattaen ja näin allekirjoittaneessa syyllisyyttä aiheuttaen. Ihan näin hienovaraisesta vihjailusta ei juurikaan ole hyötyä, mikäli inspiraatio kukkii vallan toisaalla. Uusia sukkamalleja koristavatkin pitsit, nauhat ja iki-ihanat päällystetyt napit. Itse sukka on tavallistakin tavallisempi; harmaa, suoravartinen, basic-sukka. Olen hetkeksi jättänyt kirjoneulemallit hautumaan ja keskittynyt neuleitten "asustamiseen", tarkoituksena on kehitellä sukille seuraa käsineistä ja pipoista.

Näitä malleja tulee myös tuonne Shop-osastoon, kunhan saan tuotannon polkaistua käyntiin.

Olemme muuten nyt rapiat neljä vuotta asuneet vanhassa talossa, jossa lattiat ovat asianmukaisen kylmät. Kunnianhimoinen suunnitelmani (silloin neljä vuotta sitten) oli neuloa rouhea rottinkikori kukkuroilleen villasukkia. Kori sukkineen olisi eteisessä, jostaa vieraat sitten saisivat sisään tullessa vetää lämmikettä jalkoihinsa. Ensimmäisessä ostamassani korissa on polttopuita. Toinen on muistaakseni autotallissa, täynnä puutarhahärpäkkeitä. Vieraita kehoitan jo etukäteen ottamaan omat villasukat mukaan. Että sellainen suutarinverstas täällä.

Ulkona vihmovasta möhnästä huolimatta lupsakkaa lauantaita,

-Heidi

Flower power

Tämä päivänkakkara-malli on ollut mallistossa ainakin jo, ööö, 15 vuotta. Taitaa olla ihan niitä ensimmäisiä myyntiin suunnittelemiani kirjoneulemalleja ja koristanut niin sukkia kuin lapasiakin.

 

Lanka on vuosien mittaan vaihdellut, lähinnä kulloistenkin värivalikoimien mukaan. Ehdoton suosikkini on kuitenkin ollut Novitan Isoveli. Lanka on kuvion suhteen sopivan vahvuista, mitä mukavin neuloa ja kestävä. Pientä miinusta tulee usein vaihtuvasta värimallistosta; monta ihanuutta on matkan varrella tipahtanut listoilta ja muutaman viimeisimmän malliston kirkkaimpia karkkeja tai hempeimpiä pastelleja en ole oikein tuntenut omakseni.

Joulumarkkinoilla olen päivänkakkaroistani saanut kuulla niin kehuja ("kiitos kiitos!") kuin epäilyjäkin (pinnistetty hymy). Epäilyjä siis siitä, että lapaseni ovat a) Kiinassa tai vähintään nyt Virossa tehty b) koneella ne nyt ainakin on neulottu. Pitäisikö tämä nyt kääntää kehuiksi? Että ihan supisuomalainen ja ihan omin käsin tehty, vaikkei ilmeisesti ikinä uskoisi. Hmm.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Niin ja jättäkääpä joku rohkea merkki käynnistänne 

(= en malta odottaa kommenttejanne :D )