lauantai 26. toukokuuta 2012

Ikuisuusprojekti, aka koti

Yksien kesä kuluu töissä, toisten lomalla, kolmansien sekä että. Meillä kesä menee jo viidettä vuotta rattoisasti remontoidessa. Talomme täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 100 vuotta, jonka kunniaksi on loppukesästä tarkoitus järjestää jonkinmoista happeninkia. Mutta ensin sitä remonttia.

Muutimme tänne joulukuussa 2007. Remontti alkoi heti, kun enimmät banaanilaatikot oli saatu pinottua pois kulkureiteiltä. Valmis se ei ole vieläkään. En suosittele kenellekään, toistan kenellekään, vanhan talon ostamista. Saati sen remontoimista. En halua olla vastuussa kenenkään henkisen/ruumiillisen/taloudellisen hyvinvoinnin heikentymisestä. Mikä sopii yksille, ei tosiaan passaa kenellekään muulle.
Meillä kaikki ei ole mennyt kuten suunniteltiin. En nyt tähän hätään muista, mikä olisi mennyt. Mutta kaiken tämän jälkeen olemme edelleen hengissä. Ja yhdessä. Lapsiluku on remontin aikana tuplaantunut. Minä sain opinnot päätökseen. Mies vietti yhden talven Afrikassa. Niin ja onhan tämä talokin on jo melkein valmis.

Näissä mietteissä suuntaamme tulevan kesän koitokseen ja yritämme vääntää asennetta positiiviseen suuntaan. Tässä onnistuakseni minun on ehkä pakko vähän väliä muistuttaa itselleni että
- tänä kesänä meillä on kylppäri (ja siellä toimiva pesukone)
- viemäri ei (toivottavasti) tänä kesänä vuoda kaivoon ja saastuta sitä
- minä en ole raskaana (mikä vähentää merkittävästi yleistä marinaa)
- meillä on keittiö (kuistilla mikrossa lämmitettyjä eineksiä VOI syödä liikaa)
- kulku eteisestä keittiön ja työhuoneen kautta kylpyhuoneeseen ei tapahdu 15 cm leveää lankkua pitkin (lisähaastetta tähän tarjoaa se raskaanaolo).


Siellä kuitenkin joku maalaisidyllipäissään edelleen haaveilee remontoivansa unelmiensa talon, suit sait sukkelaan. Tässä heille pientä realitycheckiä, itse voin näille jo melkein nauraa.

Avokeittiö as we know it.
Pikantti lisä vanhassa talossa: lasivillaa ja muovimattoa.

Keittiön "lattia". Tätä turvetta oli kuulkaas_ joka_ paikassa.
Kylppäri/sauna. Minä: "Pitäsikö niitä kaakeleita kattella netistä?" Mies: "(sensuroitu)".

Kuvittele tähän tulisija.

Lastenhuoneen rustiikkia tunnelmaa.
Säkkikaupalla homeista lasivillaa seinistä.

Kattoon sitä ei sitten enää ollut piisannutkaan. Lämpötila makuuhuoneessa +15 C.
Käyhän se eristäminen näinkin. (Erityismaininta tikkataululle.)
Tässä oli before-kuvat, lupaan jossain vaiheessaa laittaa myös after (koska ei meillä oikeasti enää ihan tuollaista ole).

Lokoisaa lauantaita,

-Heidi

5 kommenttia:

  1. Ulkolaudoituksen uusiminen / maalaus tuntuu aika pieniltä hommilta noita katsellessa... :)
    T: se remontoiva aviomies

    VastaaPoista
  2. Ei käy katteeksi, sisäkatteeksi siis enää :(

    VastaaPoista
  3. Ihan hirveetä kattoo! Lattiasta puhumattakaan.

    VastaaPoista
  4. No huhhuheijaa! Kyllä vaan me ollaan päästy helpolla tämän oman pintaremppamme kanssa, oh boy! (toisaalta, me ei varmaan oltais tollasen rempan jälkeen myöskään enää naimisissa... ;))
    Meillä olis kans ulkomaalaus ihan välttämätön, mutta jotenkin musta tuntuu, että se siirtyy taas ensi kesälle... Kohta on varmaan jo museovirasto kimpussa. ;)

    -Päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tätä kaikkea koettua Päivi nyt jo muistelee, ihan (melkein) ahdistumatta. Pala kerrallaan kun ollaan tehty, niin osa talosta on aina asumiskunnossa. Mikä tässä tapauksessa tosin on suhteellinen käsite; siis kuka hullu asuu lasten kanssa ilman kylppäriä?!

      Poista

Tack!