lauantai 23. kesäkuuta 2012

Turistihommia, osa 2.

Siippani ammatinvalinnasta (ja huonosta tuurista) johtuen olemme juhannuksina koko perhe koolla vain JOKO aattona TAI päivänä. Mitään pitempiä reissuja tuohon saumaan on turha sovitella, joten olemme vuosien varrella kehitelleet kompaktin sinne-ja-takaisin-ja-illaksi-kotiin-tyyppisen juhannusohjelman. 
Ja koskapa olemme jämähtäneitä tavoillemme uskollisia, 
matkakohde pysyy vuodesta toiseen samana. 
Niinpä tänäkin vuonna, heti aamukahvin hörpittyämme, vyötimme lapset takapenkeille ja käänsimme keulan kohti Kustavia.

Aiemmin jo mainitsinkin viettäneeni erinäisiä käsityöläisen
Viimeisimmästä onkin vierähtänyt jo useampi vuosi. Saariston helmaan jäi kuitenkin sellainen nippu rakkaita ihmisiä ja paikkoja, että kesä toisensa jälkeen on ajeltava tarkistamaan, 
oliko siellä tosiaan niin ihanaa. Ja onhan siellä.

Reissussa vierähti koko päivä. Ilma oli kuin morsian itse, suurin ruuhka maanteiltä jo mökeillään ja lapsetkin jonkun juhannustaian vaikutuksesta suht riidattomia 
(karkkipäivähommilla kiristely muistuttelu taisi myös vaikuttaa). Savipajalla vietimme monta tuntia ja alkuun oli vaikea uskoa, ettei ole kiire mihinkään.

Pupu vm. -12.
 Savipajan pihapiiristä löytyivät tutut puput ja lampaat vanhoilta paikoiltaan (itse elukat ovat toki kesäkohtaisia),
 aitauksessaan laahustanutta Hilma-kilpikonnaa vilkkaa(hko)t lapsemme jaksoivat seurata puolisen minuuttia. 
Vakikohteissa reissaamisessa on se hyvä puoli, 
että vanhimmat lapset jo tietävät mistä löytyy keinu, 
mistä vessa ja mistä paikka josta mankua jäätelöä. 
Lapsiperheille savipaja onkin mitä mainioin kohde, 
kunhan muistaa varoa autoja, parkkipaikkana toimivalla pihalla liikkuessaan.


Varokaa (näitä) lapsia.
 Lomabudjettimme oli minimaalinen (kiitos rahareiän alias remontin), joten ostokset jäivät tällä kertaa haaveilun asteelle. Sääli, sillä tontilta löytyy paitsi keramiikkamyymälä (nimitys on hiukan harhaanjohtava, koska siellä on vaikka mitä!) ja ulkotori, kynttilä- & sisustuspuoti Paratiisipaja, sepänpaja, tekstiilitupa ja hopeapaja. Ja kahvila. Ja grilli. 
Niin ja lounastakin sieltä saa. 
Että on sitten mistä valita. 



    
Keramiikkamyymälän houkutuksia.



Paratiisipajan ihanuuksia.



Tekstiilituvasta löytyi Johanna K. designin Mato vain.

Tunnelmallinen tekstiilitupa.
Paluumatkalla tajusin, että koko päivän saaristossa vietettyäni en ollut ottanut ainoatakaan kuvaa merestä. Höh.
Kotiin palattuamme laitettiin grilli pöhisemään ja pöytä koreaksi. Leppoisan päivän kruunasi täydellinen ateria, täydellisen aterian juhannuksen ainoa oikea jälkkäri.
Tämä oli hyvä päivä, lisää näitä.



Suloista suvea itse kullekin,


-Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tack!