Viime kesän satoa

Taas se tapahtui; pihistelijän nolo kiire loppumetreillä. 
Joka kesä haalin pakkasen täyteen monen sortin marjoja, joita sitten läpi talven syödään tarkan säännöstelyn alaisena. 
Etteivät ne näet loppuisi, kesken kaiken, ja 
jäisi vitamiinit talven tuiskuissa saamatta. 
Ja joka kesä, melko lailla näihin aikoihin, leivon lähes päivittäin raparperi- ja herukkapiirakoita ja keittelen mustikoista soppaa. 
Ja nimenomaan siitä pakkaseen jemmatusta viime kesän sadosta. Pitää nimittäin saada pakastimeen tilaa, että voin sitten varastoida sinne sen uuden sadon. 
Got the picture?

  Noh, olen päättänyt, että parempi kuitenkin näin päin. 

Tänään lähti kokeiluun resepti, jota aikaisemmin olen tehnyt vain raparperiversiona. 
Pakkasen perukoilta löytyi sopiva satsi punaherukoita, jotka päätin ujuttaa tähän vallan herkulliseen piirakkaan. Alkuperäinen resepti löytyy täältä, ja olen sen moneen otteeseen hyväksi todennut. Ohjeessa mainitun piimän vaihdoin maitoon ja sokerina käytin luomuruokosokeria.

Muruseos:
8 dl vehnäjauhoja
3 dl ruokosokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g voisulaa

Pohjataikina:
noin 2/3 muruseoksesta
2 dl maitoa
1 muna

Täyte:
  7 dl herukoita, tuoreena tai pakkasesta
2 tölkkiä rahkaa, á 250g
2 dl ruokosokeria
2 munaa
3 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
noin 1/3 muruseoksesta

 175 C, noin 45 minuuttia

1. Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet, kaada joukkoon voisula. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan, jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi. Kannattaa siis jakaa murut kahteen eri kulhoon.

2. Lisää pohjataikinaan maito ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipellille.

3. Ripottele pohjataikinan päälle marjat (tai raparperi, toimii kuulemma myös omenalla).

4. Sekoita rahka, sokeri, munat ja vaniljasokeri, kaada seos piirakan päälle ja ripottele loppu muruseos pinnalle. Sitten vaan uuniin paistumaan.


(5. Nauti ensimmäinen pala hyvän kahvin ja lehden kera, päiväunien aikaan ja yksin jos mahdollista.)

Huom, piirakan kannattaa malttaa antaa jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoilua. Ohjeesta tulee uunipellillinen, eli siis aika paljon. Meillä asiasta ei muodostunut ylitsepääsemätöntä ongelmaa.

Naa-am.

No jos sitä toisenkin palan.

Punaherukoita näyttäisi tänäkin kesänä tulevan melkoisen paljon. Itse asiassa jopa siinä määrin, että päätin heittää osan marjoista mehumaijaan pöhisemään. 
Sikäli siis, että saan pidettyä lapset pois puskista raakileita syömästä. Kun näitä samaisia raakileita tarjoillaan kypsinä, lautaselta, sokerin ja rahkan kanssa, ne ovat kuulemma 'liian kirpeitä'.

-Heidi