Puskasta pulloon

Välineistö valmiina.

Viime kesänä ostin vadelmia pakkaseen. Kaksikymmentä pientä, pöyristyttävän hintaista rasiaa. Säännöstelin vadelmia kuin pahimpaan pula-aikaan; rasia silloin, toinen tällöin, tarkan harkinnan mukaan. Niistä ei todellakaan keitelty 

soppaa tai tehty piirakkaa. 

Kiitos tiukan linjan, pakkasessa on edelleen kaksi rasiaa.

Tänä kesänä ei, hihhei, tarvitse turvautua ostomarjoihin. Takapihan puolivillit vadelmapuskat rehottavat terhakoina, tuuheat oksat marjoista notkuen. Vielä viime viikolla olin innoissani saadessani kokoon puoli litraa marjoja iltapalalle.  Tällä viikolla olen kolmen päivän aikana kerännyt 17 litraa peukalonpään kokoisia mollukoita ja lisää on luvassa. Lapset poimivat välipalansa suoraan puskasta, kuopus napsii purkkiin poimittuja vattuja kuin vanha tekijä. Torilla käydessäni hykertelin nähdessäni, kuinka paljon pikkurasiallinen vadelmia maksaa.

Pakastin alkaa pikkuhiljaa olla täynnä, eikä näitä voi rajattomasti tuoreenakaan syödä. Niinpä katsoin parhaaksi polkaista käyntiin säilöntähommat. Kaupan hilloissa on enemmän sokeria kuin hilloa, kaikesta muusta ei-toivottavasta puhumattakaan. Mehuissa taitaa olla aikalailla sama homma, luomutuotteita lukuunottamatta. 

Kiitos marjatulvan, ensi talven puurot ja pannukakut höystetään home made-taatusti luomua-hilloilla ja päälle kulautetaan oikeaa marjamehua. 

Tämän päiväiseen mehusatsiin tuli puolet ja puolet herukkaa-vadelmaa, ja maistiaisten perusteella oikein kelpo tavaraa. Mitään säilöntäaineita tässä ei ole, joten säilyvyydestä en oikein osaa sanoa. Voisin kuitenkin kuvitella, ettei mehu kauaa ehdi jääkaapissa hapantua.

Hillohommat jatkuvat huomenna, jääkaapissa odottaa kuusi litraa valmiiksi poimittuna. Saattaapa siitä aamupalarahkankin joukkoon rittää. Oijoi, tämä on ihanaa <3

Hilloa isolla hoolla.

Marjamehu

2 l punaherukoita

2 l vadelmia

1,5 vettä 

350g sokeria per mehulitra

1. Kiehauta vesi. Lisää marjat. Keittele kymmenisen minuuttia.

2. Siivilöi mehu kirkkaaksi (itse siivilöin kahteen kertaan, toinen kerta harson läpi). 

3. Mittaa paljonko mehua tuli ja laita se kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi, lisää sokeri ja keittele hiljakseen vielä muutama minuutti.

4. Pullota puhtaisiin, lämmitettyihin pulloihin, jäähdytä ja säilytä viileässä.

Leppeää elokuun iltaa itse kullekin,

-Heidi

Tämä tuli nyt kyllä ihan puskista!

Hellettä uhmaten kipaisin takapihan vattupuskiin 
ja keräsin iltapalatarpeet koko köörille. 

Ja voi pojat ja tyttäret että oli hyvää!

Omavaraisuus on kesä kesältä hykerryttävämpää, 

ei minua täältä enää kaupunkiasujaksi saisi.

Nauttikaahan tekin viikonlopun viimeisistä rippeistä,

-Heidi

Paikka kaikelle

Ja kaikki paikalleen. Harvinaisen selkeä ja yksinkertainen ohje. Meillä sen toteutusta ei ole saatu vietyä ihan loppuun asti, mutta harjoitukset jatkuvat. Mielestäni meillä ei edes ole paljon tavaraa, ei ainakaan mitään hirveästi turhaa sellaista. Itsekin kuitenkin syyllistyn laskemaan tavaran käsistäni johonkin. Ja hetken päästä hermostun ja ärähdän, 

kun mikään ei ole siellä missä sen pitäisi olla!

Olen taipuvainen ajattelemaan, että ongelma on puhtaasti matemaattinen. Jos ihmisjoukosta 6/6 levittää tavaraa ja 1/6 laittaa niitä, rajallisen ajanjakson ajan, takaisin paikoilleen, yhtälö ei vain voi toimia. 

Vai mitä?

Näillä luulisi olevan oma paikkansa.

Tämä pöytä tuotiin keittiöön kukkia ja kynttilöitä varten.

Lehdet ovat kuitenkin kotelossa.

Iltapesua odotellessa.

Äiti, sun puhelin soi. Jossain.

-Heidi

Aurinko armas

No niin, ulkona näyttää vaihteeksi samalta kuin mitä kalenteri kertoo. Kiitos auringon, pahasti jumittanut remontti nytkähti taas käyntiin, lapset säntäävät ulos oma-aloitteisesti ja minä saan mahdollisuuden suorittaa muutaman viikon rästiin jääneen viikkosiivouksen. Pienet on ilot kotiäidillä. 

Sadepäivät ovat märkyydestään ja kylmyydestään huolimatta ok; kasvimaa tykkää ja ilma raikastuu. 
Henk koht pidän sadepäivistä moninkertaisesti enemmän kuin paahtavasta helteestä. Jos siis näistä kahdesta täytyy valita. 
Ja ilmeisesti täytyy, koska joka kesä näiden ah ihanien helteiden alkaessa minulle hoetaan että älä nyt valita vaan nauti, kohta on taas kylmää ja pimeää. 

Siis täh? Kuumuudesta pitää nauttia, koska se on harvinaista? Vaikka siitä tulisi huono olo? Koska se talvi sateineen on väistämättä kohta taas ovella? 

Nauttikaa yksinänne. 
Ääripäät, asiassa kuin asiassa, on hanurista.

No, oli miten oli. Sadepäivien ja sisällä nuhjaamisen ratoksi otin neuleen kauniseen käteen ja kilkuttelin puikoille Sydän-sukat. Toivotaan kuitenkin, ettei näille ihan vielä tulisi tarvetta. 

Antaa paistaa (ja sataa), kesä se on kumminkin

-Heidi

Päivän asu

6 v ilmoitti, että olisi asiallista vaihtaa päivävaatetta päälle. Koska lounaskin on jo syöty. Ulkona sataa lotisee, en ole suunnitellut laittaa nenääni ulos. 

Näillä mennään.

-Heidi

Arkista ihanuutta

Eilen teki julmetusti mieli jotain hyvää. Kahvin kanssa (ja sen jälkeenkin). Paitsi tulevaa äkillistä herkkuhimoa, myös satunnaisten remonttiapulaisten kahvittelua silmällä pitäen laitoin korvapuustit vireille. Ne kun maistuvat lähes yhtä hyvältä pakkasesta sulatettuinakin. Viime leivontasessiosta pakkaseen asti päätyi vaivaiset viisi puustia, tällä kertaa täytyy ehkä pussittaa herkut nopeammin piiloon. 

Aiemmin viikolla tulleen Koti ja keittiö- lehden olin säästellyt hetkeen, jolloin olisin yksin, rauhassa ja kiireetön. Ja tähän tuokioon tuore puusti ja kahvi sopivat kuin nenä päähän. Nyt naatitaan.

 -Heidi

Viime kesän satoa

Taas se tapahtui; pihistelijän nolo kiire loppumetreillä. 
Joka kesä haalin pakkasen täyteen monen sortin marjoja, joita sitten läpi talven syödään tarkan säännöstelyn alaisena. 
Etteivät ne näet loppuisi, kesken kaiken, ja 
jäisi vitamiinit talven tuiskuissa saamatta. 
Ja joka kesä, melko lailla näihin aikoihin, leivon lähes päivittäin raparperi- ja herukkapiirakoita ja keittelen mustikoista soppaa. 
Ja nimenomaan siitä pakkaseen jemmatusta viime kesän sadosta. Pitää nimittäin saada pakastimeen tilaa, että voin sitten varastoida sinne sen uuden sadon. 
Got the picture?

  Noh, olen päättänyt, että parempi kuitenkin näin päin. 

Tänään lähti kokeiluun resepti, jota aikaisemmin olen tehnyt vain raparperiversiona. 
Pakkasen perukoilta löytyi sopiva satsi punaherukoita, jotka päätin ujuttaa tähän vallan herkulliseen piirakkaan. Alkuperäinen resepti löytyy täältä, ja olen sen moneen otteeseen hyväksi todennut. Ohjeessa mainitun piimän vaihdoin maitoon ja sokerina käytin luomuruokosokeria.

Muruseos:
8 dl vehnäjauhoja
3 dl ruokosokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g voisulaa

Pohjataikina:
noin 2/3 muruseoksesta
2 dl maitoa
1 muna

Täyte:
  7 dl herukoita, tuoreena tai pakkasesta
2 tölkkiä rahkaa, á 250g
2 dl ruokosokeria
2 munaa
3 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
noin 1/3 muruseoksesta

 175 C, noin 45 minuuttia

1. Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet, kaada joukkoon voisula. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan, jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi. Kannattaa siis jakaa murut kahteen eri kulhoon.

2. Lisää pohjataikinaan maito ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipellille.

3. Ripottele pohjataikinan päälle marjat (tai raparperi, toimii kuulemma myös omenalla).

4. Sekoita rahka, sokeri, munat ja vaniljasokeri, kaada seos piirakan päälle ja ripottele loppu muruseos pinnalle. Sitten vaan uuniin paistumaan.


(5. Nauti ensimmäinen pala hyvän kahvin ja lehden kera, päiväunien aikaan ja yksin jos mahdollista.)

Huom, piirakan kannattaa malttaa antaa jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoilua. Ohjeesta tulee uunipellillinen, eli siis aika paljon. Meillä asiasta ei muodostunut ylitsepääsemätöntä ongelmaa.

Naa-am.

No jos sitä toisenkin palan.

Punaherukoita näyttäisi tänäkin kesänä tulevan melkoisen paljon. Itse asiassa jopa siinä määrin, että päätin heittää osan marjoista mehumaijaan pöhisemään. 
Sikäli siis, että saan pidettyä lapset pois puskista raakileita syömästä. Kun näitä samaisia raakileita tarjoillaan kypsinä, lautaselta, sokerin ja rahkan kanssa, ne ovat kuulemma 'liian kirpeitä'.

-Heidi