Pientä päivitystä

Lankahommia alkoi, kuten nimestä saattaa päätellä, käsityöblogina. Takaportiksi rönsyilylle lisäsin otsikon alle tuon 'Saattaahan tänne toki muutakin eksyä'. Viime aikoina painopiste on ollut nimenomaan tuossa rönsyilyssä, sen verta tapahtumarikasta kvartaalia tässä elellään. Nimenvaihto ei kuitenkaan liene tarpeen, kyllä niitä neulejuttujakin tänne taas saan napsuteltua kunhan elo tasaantuu (itsekin odotan tuota vaihetta mielenkiinnolla).

Remonttihommiahan tässä lähitulevaisuudessa taas näyttäisi riittävän. Lapsihommia samoin; katras kasvaa ja kukoistaa vaan ei lisäänny. Sisutuksesta sanan varsinaisessa merkityksessä en uskalla vielä hetkeen kirjoitella, tuleva uusi koti kun on nykyisellään aikalailla julkaisukelvotonta materiaalia. Aiheeseen päästäneen kuitenkin viimeistään jouluna, kun Koti ja keittiö läväyttää sivuillaan vanhan juhla-asuisen kotimme kaiken kansan tietoisuuteen. Mahdanko pystyä lukemaan juttua tuoreeltaan? 

Blogi kuitenkin pyörii omaan kituliaaseen tahtiinsa, pysykää rakkaat lukijat mukana (ei niin päätähuimaavassa) vauhdissa.

Niin, Te lukijat. Tilastojen perusteellahan teitä siellä on. 

Nyt vasta tajusin liittää tuon Vakkarit-pläjäyksen sivun oikeaan reunaan, jotenkin puoliteholla olen ollut tämän asian suhteen. Olin niin kovin innoissani ja otettu tajutessani, että teitä oikeasti on! Voi että! Keitä te ootte? Ihania anyway :)

Kesä, loma, muutto ja kaaos lähestyvät. 

Hyvä tästä kaikesta tulee. 

Tulee tulee.

-Heidi

Vahingossa trendikäs

 

Kuluneella viikolla sain vihdoin aikaiseksi avata kirjastosta lainaamani keittokirjan. Kyseinen opus, Pipsan keittiössä, on lojunut työpöydälläni pölyttymässä jo kuukauden päivät (kirjastokin jo asiasta muistutteli), koska aika ei mukamas riitä ihan kaikkeen. No mutta, vihdoin siis avasin, selasin ja ihastuin. Simppeleitä, kasvispainotteisia reseptejä ja kauniita annoskuvia. Paljon muuta en hyvältä keittokirjalta vaadikaan. Erityisesti aamiais- ja brunssiosasto herätti erinäisiä mielitekoja ja ajatuksen tasolla olenkin jo ehtinyt järjestää brunssin jos toisenkin :) 

Ensimmäiseksi päätin ottaa kokeiluun lehtikaalisipsit, joihin Pipsa vakuutti olevansa koukussa. Pakko olla siis hyviä. Plus että lehtikaali suorastaan tursuaa C- ja K-vitamiinia, muista hyveistä puhumattakaan. Lähes kaikki tarvittava löytyi kaapista, ostoslistalle jäi vain itse kaali. Kaupasta löytyi vain espanjalaista, mutta kunhan sesonki koittaa niin korvataan kotimaisella. 

Ennen hommiin ryhtymistä etsin vaihtoehtoja maustamiselle. Googlettaessani sipsejä minulle valkeni, että tässähän ollaankin nyt ihan kuumimman ruokatrendin äärellä! Miten minulta onkin mennyt tämä ohi?!

 Ilmeisesti lehtikaalisipsit ovat siis ruokabloggareiden ja muiden hifistelijöiden tämän hetken Ruoka isolla ärrällä. Jossain vaiheessa joka blogi suitsutti avokadopastaa, ennen sitä tapetilla olivat whoopiesit (vieläkään en ole varma mitä ne ovat). No, kerrankos sitä olen trendikäs minäkin.

Ohjeita oli siis monenmoista, itse lähdin hiukan soveltaen toteuttamaan Pipsan ohjetta. 

Eli näin:

Lehtikaalisipsit:

100g lehtikaalia

1,5 rkl oliiviöljyä

2 tl sitruunamehua

0,5 tl juoksevaa hunajaa

vajaa tl suolaa (itse käytin sormisuolaa)

Sekoita, kaalia lukuun ottamatta, ainekset kulhossa. Revi lehtikaali pieniksi (sipsin kokoisiksi) paloiksi.  Lisää kulhoon ja rutistele, jotta öljyseos tarttuu tasaisesti. Paista 150 C:ssa noin vartin verran (itse laitoin kiertoilmatoiminnolla), kääntele varovasti paistamisen aikana.

Ja kyllä vain ovat sipsit hehkutuksensa ansainneet. Nämä ovat kerrassaan herkullisia.

-Heidi

Jotain minusta

Kuva ei liity tekstiin mitenkään.

Iki-ihanan Uskolan Päivi nakkasi minua blogissaan haasteella. Tällä ei ole mitään tekemistä sen edellisen haasteen kanssa, vaan nyt on tarkoitus pysähtyä ja pyöriskellä hetki oman navan ympärillä. Eli yksitoista tiukkaa kysymystä ja samalla mitalla rehellisiä vastauksia. Here we go.

1. Ketä ihailet ja miksi?

Ihmisiä, joilla on rento ote elämään ja olemiseen. En siis tarkoita mitään chill-beibe-älä-ny-hermoo-menoa, vaan ihmistä, joka säteilee ympärilleen hiljaista varmuutta, levollisuutta ja hyvääoloa, ilman turhaa hötkyilyä. 

Entinen kollegani Eeva edustaa tätä ihmistyyppiä, respect. 

2. Viimeksi lukemasi kirja?

Kokonaan luettu? Tony Parsonin "Mies ja vaimo". Hauska, koskettava, brittiläinen. Suosittelen, etenkin jos tuo viimeinen kohta kolahtaa.

Työn alla? Kathryn Stocketin "Piiat". Ajatuksia herättävä aihe, erinomaista kieltä, itselle uusi maailma. Suosittelen ihan kaikille, pistää miettimään.

3. Mitä teet mieluiten vapaa-aikanasi?

Olen kotona. Ilman ohjelmaa, suunnitelmia, painostusta, kenenkään taholta. Elämäntilanteeni huomioon ottaen tämä toteutuu äärimmäisen harvoin, olen siis tyytyväinen jo siihen kotona oloon.

4. Mitä harrastat?

Maailman väsynein vastaus: lukemista ja käsitöitä.  Jos oikein brassaillaan, niin leipomista. Paitsi että ei se ole harrastus. Onko iltalenkki harrastus? Ai hitto, kirjoitettuna tämä näyttää vielä säälittävämmältä.

5. Mitä kotityötä et voi sietää ja miksi?

Puhtaiden pyykkien roudaamista paikoilleen. 

Koska niitä on aivan järkyttävästi ja ihan koko ajan. 

Koska vaatehuoneemme sijaitsee eri kerroksessa kuin kodinhoitohuone. 

Koska varsinkin lapsilla on niin paljon vaatteita, etteivät ne enää ongelmitta mahdu niille varattuun paikkaan.

6. Mistä olet kotoisin?

Meren ääreltä. 

7. Parhain luonteenpiirteesi?

Riippuu keneltä kysyy. 

Itse arvostan organisointikykyäni 

(mikä ei kuitenkaan ole ratkaissut kysymyksen 5. tilannetta),

 Mies ei ymmärrä nipotustani väärissä paikoissa olevista tavaroista.

 Minusta myös jämäkkyys on positiivinen asia. Toisaalta se on poikinut minulle liikanimen 'natsi'.

 Jotkut pitävät minua hyvin rauhallisena. 

"Ai siis kuka?" kotijoukot tyrskähtävät kysyvät. 

Vastataan tähän vaikka että olen tosi mukava.

8. Missä olet hyvä?

Listojen kirjoittamisessa. Mielitekojen perusteluissa. Korvapuustien leipomisessa.

9. Teetkö unelmiesi työtä?

Kyllä. Olen siitä oikeasti kiitollinen.

10. Paheesi?

 Halloum. Ja mantelit. Paheiden (ja mielitekojen) melko löyhäkätinen itselle perustelu ja salliminen.

11. Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?

Tästä juteltiin meillä yksi päivä. Keskustelu oli melko pitkä, hedelmätön ja riitaisa. Eräs osapuolista huusi, että tapella ei saa. Vitsin clou jäi selvästikin kaikille epäselväksi, joten päätimme unohtaa koko jutun.

Siinä ne. Olipa muuten miettimistä vaikka alkuun mietin, että ihan helppojahan nuo ovat. Jutun juoneen kuuluu laittaa eteenpäin uudet 11 kysymystä. Nyt kuitenkin hiukan oion ja laitan eteenpäin nämä samaiset. En muista kuinka monelle piti oikeasti, mutta laitetaan vaikka näille ihanaisille

Ripu

Jennijee

Vuoden siivooja

*riikka*

Heidi

Siihen toiseenkin haasteeseen palaan kohtapuoliin. Kuu on jo puolessa ja kaksi sanaa: hyvältä näyttää. 

-Heidi