tiistai 28. helmikuuta 2012

Blingbling

Lankalähetykseni ollessa edelleenkin vasta matkalla, ajattelin esitellä erään toisen käsityöalan erinomaisen ammattilaisen. Elina Makkonen on paitsi ystävä, myös kultaseppämestari, jonka työt ja tyyli valloittivat sydämeni jo vuosia sitten. Elinan tyyli on herkkä, leikkisä, oivaltava, naisellinen.. you name it. Molemmat kummilapsemme ovat saaneet syntymälahjakseen Elinan suunnitteleman ja valmistaman emaliriipuksen, asianmukaisella kaiverruksella varustettuna. Kyseinen satiininauhassa roikkuva ihanuus onkin erinomainen esimerkki Elinan töitten monimuotoisuudesta; samainen koru soveltuu niin pienen tytön, nuoren neidin kuin aikuisen naisenkin kaulaan.

 

Itseltäni Elinan kädenjälkeä löytyy pääasiassa sormusten muodossa, esimerkiksi alla oleva kruunusormus.  Sopivan "arkinen" mutta niin ihanan chic koru sopii kuin sormi napaan ihmiselle, jonka kaula- ja korvakorujen käyttö rajoittuu tätä nykyä vain ja ainoastaan  juhlatilaisuuksiin. Tämä siis siksi, että haluan säilyttää korvalehteni ehjinä ja kaulanauhani yhtenä kappaleena. Ennen pitkää koittaanee kuitenkin päivä, jolloin kaikki kaulan tienoilla roikkuva ei vedä pieniä käsiä magneetin lailla puoleensa. Sitä paitsi itsetunto nousee rytisten, kun sen muutaman kerran koruja käyttäessäni saan kuulla 'näyttäväni ihan  prinsessalta'.

 

Jokapäiväisessä käytössä on koruista rakkain, vihkisormus. Suunnittelun lähtökohtana toimi sormuksen kivi, akvamariini, johon Elinan työhuoneella Fiskarsissa ihastuin. Sen pohjalta sitten suunnittelimme korun yhdessä Elinan kanssa. On se vaan hieno tunne, kun tietää kantavansa sormessaan jotain uniikkia :D


Lunta tupaan

Ilmatieteenlaitos ja Iltapäivälehdet varoittavat kuorossa ulkona riehuvasta lumimyräkästä. No, onhan tämä nyt vuodenaikaan nähden ihan asiaankuuluva ilmiö, lumisade siis. Olen kuitenkin tyytyväinen, ettei itse tarvitse ihan konkreettisesti kokea, kuinka paha se ajokeli nyt sitten onkaan (uutisoinnin mukaan järkyttävän huono). Sympatiat kaikille pyryn keskellä ponnisteleville, ajelkaa ehjinä perille.


Yksi äitiysloman ehdottomista eduista on, että aamulla ei juurikaan tarvitse mihinkään lähteä. Ehkä siksi tuo sakea tuiskukin tuntuu vain mukavalta, kahvikupin äärestä katseltuna. Lumitöiden sijasta (ehtiihän nuo) kaadan uuden kupillisen ja virittelen tulet kakluuniin.

Kevättä ilmassa (katossa) jo kuitenkin, kohta jo ulkonakin :D

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Hurmaava harmaa

Aiemmassa päivänkakkara-postauksessa taisin painottaa värien merkitystä malleissani ja töissäni. Noh, tänään lähestyn asiaa hiukan eri näkökulmasta ja esittelen uusimman inspiraationi lähteen. Harmaan. 


Viime aikoina lankoja hypistellessäni ovat katse ja käsi hakeutuneet yhä useammin hypistelemään harmaan erisävyjä. Usva, grafiitti, teräs.. Siinäpä mieltäylentävä kolmikko :D Mutta niinpä vain (muun muassa) nämä sävyt ovat olleet lähtökohtana uuden mallistoni suunnittelussa. Värin lisäksi olen kiinnittänyt aiempaa enemmän huomiota neulepinnan muotoihin ja kuviointiin; erilaisia, kokoisia, muotoisia palmikoita ilmestyy neuleisiin kuin sieniä sateella.

     

Kuvioneuletta suunnitellessa ja toteuttaessa  langan vahvuus on minulle SE juttu. Pitsineuleet jätän suosiolla väliin; jotenkin sellainen sievä näpertäminen ei tunnu ihan omimmalta. Niin ja anteeksi, kaikki pitsineuleen ystävät, kauniitahan ne ovat. Omaa silmää miellyttää kuitenkin enemmänkin sellainen selkeä ja ronski (voiko näin sanoa, kuitenkin neuleesta kyse?) ote kuvioinnissa ja neuleen tekstuurissa. Uusin ja jo ahkerasti testattu lankalöytöni on Espanjalaisen Katian Peru-lanka. Ensimmäisen kerän nähdessäni olin myyty. Värikarttaan tutustuessani olin haltioissani. Lanka pitää sisällään 40% villaa,  40% akryylia ja 20% alpakkaa ja on pehmoista kuin se kuuluisa vauvan peppu. Värejä löytyy huimasti, tsekkaa vaikka täältä. Peru on melko paksu lanka ja jälki sen mukaista. Suositus puikoille nro 6, itse toimin vitosilla.


Mallistoon on kevään aikana tulossa erilaisia pipoja, lapasia, kynsikkäitä/ranteenlämmittimiä ja paitoja. Ja ettei liian harmaaksi menisi, luvassa on erilaisia pieniä asusteita muutoin näennäisen basic-juttuja koristamaan; pitsiä, huovutuksia, nappeja, pinssejä näin ens alkuun.


Ja tässä oli vasta harmaat ideat, odottakaas kunhan saan muut värit käsiini  :D

Omaa, laadukkaampaa kameraa odotellessani, apuun riensi ja kuvat tähän postaukseen otti © 2012 arto albert arvilahti - cafenelmanche



lauantai 25. helmikuuta 2012

Lauantain toivotut

Puolet perheestä lähti hiihtoloman kunniaksi, no, hiihtämään. Kun pienin vielä kuukahti kuistille vetelemään päiväunia, me kaksi jäljelle jäänyttä aloimme toteuttaa välipalatoiveeksi esitettyjä muffinsseja. Lupaava riidanalku mustikka vs. banaani tussahti kokoon, kun lupauduin tekemään sekä että. Ymmärsin kuitenkin hätistää porukan matkoihinsa, ennen kuin olisivat oivaltaneet 12:n muffinssin vuoan tarjoamat makumahdollisuudet.  


Kutsukaa jämähtäneeksi, mutta teen muffinssit aina saman ohjeen mukaan. Toki siis vaihtelen sitä tärkeintä ainesosaa, tässä tapauksessa mustikkaa ja banaania. Kokeilussa on ollut myös omena (ei toiminut), porkkana (toimi, todellakin toimi!) ja vadelma (hiukka plassu, korvattavissa kuitenkin kuorrutteen runsaudella).

Muffinssivuoat, ne sellaiset isot, korkeat ja jämäkät, olivat tietysti jääneet ostamatta. Tällä kertaa piti siis tyytyä tavis-paperivuokiin, jotka tavallisesti sujautan metallisen muffinssivuoan lokeroihin. Suklaamarengin Heidi esitteli omassa blogissaan Dr.Oetkerin aikast lupaavan oloisia muffinssivuokia, jotka takuuvarmasti pääsevät kokeiluun myös täällä päässä. Anyway, tällaisella ohjeella mentiin:

Muffinssit (as you like):
3 munaa 
2,5 dl sokeria (itse käytin luomuruokosokeria)
1,5 dl kermaviiliä
100g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
2 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vanilijasokeria
5 dl vehnäjauhoja

Ja sitten ne makuasiat. Itse jaoin siis taikinan puoliksi ja laitoin toiseen satsiin yhden muussatun banaanin, toiseen n. 2 dl mustikoita. Jos käytät (tähän vuoden aikaan melko tod.näk.) pakastetavaraa, laita mustikat taikinaan jäisinä. 


Vaahdota munat ja sokeri, lisää kermaviili ja voisula. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää joukkoon. Tämän jälkeen ei taikinaa kannata enää liikaa sekoitella. Lisää kuitenkin vielä ne mustikat tai banaanit :)  
Jaa vuokiin (itsellä riitti 12 kipaleeseen), paista 200C ja rapiat 12 minuuttia. Seuraile tilannetta, uuneissa kun kuitenkin on eroja.


Hyviä tuli, molemmista. Hyviä, muttei nyt niin kovin.. nättejä? Ihan kuin se nyt olisi se pääasia, mutta kuitenkin. Seuraava satsi tohtorin vuokiin, se on saletti. 

Lokoisaa lauantain jatkoa..

perjantai 24. helmikuuta 2012

Flower power

Tämä päivänkakkara-malli on ollut mallistossa ainakin jo, ööö, 15 vuotta. Taitaa olla ihan niitä ensimmäisiä myyntiin suunnittelemiani kirjoneulemalleja ja koristanut niin sukkia kuin lapasiakin.
 


Lanka on vuosien mittaan vaihdellut, lähinnä kulloistenkin värivalikoimien mukaan. Ehdoton suosikkini on kuitenkin ollut Novitan Isoveli. Lanka on kuvion suhteen sopivan vahvuista, mitä mukavin neuloa ja kestävä. Pientä miinusta tulee usein vaihtuvasta värimallistosta; monta ihanuutta on matkan varrella tipahtanut listoilta ja muutaman viimeisimmän malliston kirkkaimpia karkkeja tai hempeimpiä pastelleja en ole oikein tuntenut omakseni.



Joulumarkkinoilla olen päivänkakkaroistani saanut kuulla niin kehuja ("kiitos kiitos!") kuin epäilyjäkin (pinnistetty hymy). Epäilyjä siis siitä, että lapaseni ovat a) Kiinassa tai vähintään nyt Virossa tehty b) koneella ne nyt ainakin on neulottu. Pitäisikö tämä nyt kääntää kehuiksi? Että ihan supisuomalainen ja ihan omin käsin tehty, vaikkei ilmeisesti ikinä uskoisi. Hmm.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Niin ja jättäkääpä joku rohkea merkki käynnistänne 
(= en malta odottaa kommenttejanne :D )

tiistai 21. helmikuuta 2012

Laskiaishommia

No niin. Tämän blogin olisi tarkoitus esitellä ja käsitellä erilaisia käsityöhommia joita päivieni ratoksi täällä suunnittelen ja toteutan. Koska ajastani taistelee kuitenkin myös perheeni viisi muuta jäsentä, saattaa joukkoon lipsahtaa myös muutama ei- käsityöhenkinenkin postaus. Kuten esimerkiksi tänään.

Tänään, laskiaistiistaina, on melkoisen luontevaa pukata ensimmäinen kirjoitus aiheesta laskiaispullat. Näitä herkkuja on kauppojen hyllyillä notkunut jo joulusta lähtien, mutta kaupan hötöisiä tekeleitä enemmän luotan tässäkin asiassa perinteiseen kotitekoiseen. Jotenkin vain kermaa sisältävä mutta huoneenlämmössä säilyvä leivonnainen tuntuu epäilyttävältä yhdistelmältä.

Pullaresepti on perinteistäkin perinteisempi ja vuosikausien käytössä hyväksi koettu. Ensimmäistä kertaa käytän kuitenkin luomukardemummaa, ja siitä totutun rouheen sijasta hienoksi jauhettua versiota. Saapa nähdä eroaako maultaan aiemmasta.
 


 
5 dl (luomu)maitoa
1 pkt tuorehiivaa
1,5 dl sokeria
1 rkl (luomu)kardemummaa
1 tl suolaa
1 muna
150 g sulatettua voita (eikä sitten mitään margariineja tai rypsiöljyjä)
n. 15 dl jauhoja


Niin joo, jauhoissakin testasin nyt ensimmäistä kertaa luomua. Käyttäytyykö ne jotenkin eri tavalla, anyone? Täytteeksi mansikkahilloa ja kermavaahtoa, mantelihommiin en nyt tällä kertaa lähtenyt.


Hyvin nousi, taikinasta tuli 24 suurenpuoleista pullaa. 2-vuotias avusti kansien takaisin asentamisessa (hillovastaavaksi ei hänestä ollut) ja puolet pullista hujahti välipalalla odottaviin nälkäisiin suihin. Mitä mukavinta laskiaista itse kullekin!


maanantai 20. helmikuuta 2012