sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ihana, laiska, saamaton = sunnuntai


Kello on puoli kaksi. Istun keittiönpöydän ääressä lököttävä oloasu päälläni ja mietin, josko keittäisi kahvit. Vai lukisiko? Jos kerrankin ehtisi enemmän kuin kaksi sivua ennen kuin uni tulee. Tai jos kaivaisi neuleen taas pitkästä aikaa esille. Taidan kuitenkin ensin hiukan näitä blogeja pläräillä.
   Jos to do-lista on tätä tasoa, ei stressitaso voi olla kovin korkealla. Sunnuntaini vaikuttaa siis varsin onnistuneelta.

Taidan ihan ekaksi keittää ne kahvit, hakea kuistilta eilisiä synttärijämiä ja vasta sitten avata sen kirjan. Vaikka löysäilläänkin, tehdään se edes järjestäytyneesti.



Vielä kun saisi tämän korvamadon karkoitettua. Eilisten 8-vuotisbakkanaalien jäljiltä tuli selväksi, että  
cooli on siisti, tyyli on staili, helppo on iisi ja laulu on biisi.

Lol. 

-Heidi


lauantai 19. tammikuuta 2013

Tilannetiedotus

Hampurilaisateria on the way.
 
Aiemmin tapahtunutta:

Uudenvuoden jälkipöhinöissä päätimme jälleen kerran syödä järkevästi. Eli terveellisesti. Samaan syssyyn saimme kertakaikkisen kreisin idean myös suunnitella ateriat ja kauppalistat entistä paremmin. Että jos vaikka rahaa säästyisi ja ruokahävikki pienenisi. Sanoista tekoihin; tammikuun ruokabudjetiksi sovittiin 500€. Summan alituksesta ruokavastaava saisi bonuksen (sen kalan).

Asia herätti kaverien kanssa kovasti keskustelua ja varsinkin sosiaalisen median puolella hanke sai osakseen epäuskoista arvostelua. Tämä lähinnä huvitti (okei, ärsytti), koska tuo tavoitesumma ei nyt ihan valtavasti poikkea normikuukauden ruokamenoista. Meillä myös ruoka ihan oikeasti tehdään alusta pitäen itse. Myös kaikki epäilijät vakuuttivat tekevän juuri näin. 

En sitten tiedä mitä teemme erilailla, ilmeisesti jotain kuitenkin. Maustetut jugurtit, tuorejuustot, rahkat ja ylipäätään kaikki maustetut maitotuotteet ovat nounou. Miksi, siitä voisin kirjoittaa pitkästikin. Sanotaan vaikka, että syömme sokerin sokerina. Maustamatonta rahkaa ja ämpärillinen turkkilaista jugurttia sen sijaan jääkaapista löytyy aina. Marinoidut lihat ja valmiiksi fileoidut kalat jäävät samoin kauppaan.

Kauppalistalla on tämän vajaan kolmen viikon aikana ollut mm. juureksia, kasviksia, naudan jauhelihaa, lohta, broilerinkoipia, kaurahiutaleita, maitoa (kaksi edellistä luomuna, hiukan tyyriimpää siis), rahkaa, juustoa, kyljyksiä, marinoimattomia possunsuikaleita, ruisleipää, maksaa palana, hedelmiä, riisiä, pastaa, makkaraa, munia, jauhoja, kinkkua kiusaukseen. 
Eli ihan sitä samaa mitä aina ennenkin. 

Ruokalistalla on tämän vajaan kolmen viikon aikana ollut mm. uunijuureksia, kyljyksiä, kinkkukiusausta, lihapullia, kotitekoisia hampurilaisia, lohikeittoa, paistettua maksaa, makkarakeittoa, perunamuusia, pinaattikeittoa,  makaronilaatikkoa, wokkia, salaattia lisukkeineen, kaurapuuroa, riisipuuroa, rahkaa, marjakeittoa. 
Eli ihan sitä samaa mitä aina ennenkin.

Ainoa ero on, että tiedämme viikkoa etukäteen mitä on tarkoitus syödä lounaalla, välipalaksi, päivällisellä tai iltapalalla. Tähän mennessä (19.1.) rahaa on kulunut 363€, johon sisältyy muutamia mielitekoja sekä kahden kissan sapuskat. Erona aikaisempaan myös se, että yhtään ruokaa ei ole tarvinnut heittää roskiin.

Vajaa kaksi viikkoa jäljellä. Katsotaan kosahtaako budjetti esikoisen synttärikemuihin. Jännittää.

-Heidi


torstai 17. tammikuuta 2013

Jotain minusta

Kuva ei liity tekstiin mitenkään.
Iki-ihanan Uskolan Päivi nakkasi minua blogissaan haasteella. Tällä ei ole mitään tekemistä sen edellisen haasteen kanssa, vaan nyt on tarkoitus pysähtyä ja pyöriskellä hetki oman navan ympärillä. Eli yksitoista tiukkaa kysymystä ja samalla mitalla rehellisiä vastauksia. Here we go.

1. Ketä ihailet ja miksi?
Ihmisiä, joilla on rento ote elämään ja olemiseen. En siis tarkoita mitään chill-beibe-älä-ny-hermoo-menoa, vaan ihmistä, joka säteilee ympärilleen hiljaista varmuutta, levollisuutta ja hyvääoloa, ilman turhaa hötkyilyä. 
Entinen kollegani Eeva edustaa tätä ihmistyyppiä, respect. 

2. Viimeksi lukemasi kirja?
Kokonaan luettu? Tony Parsonin "Mies ja vaimo". Hauska, koskettava, brittiläinen. Suosittelen, etenkin jos tuo viimeinen kohta kolahtaa.
Työn alla? Kathryn Stocketin "Piiat". Ajatuksia herättävä aihe, erinomaista kieltä, itselle uusi maailma. Suosittelen ihan kaikille, pistää miettimään.

3. Mitä teet mieluiten vapaa-aikanasi?
Olen kotona. Ilman ohjelmaa, suunnitelmia, painostusta, kenenkään taholta. Elämäntilanteeni huomioon ottaen tämä toteutuu äärimmäisen harvoin, olen siis tyytyväinen jo siihen kotona oloon.

4. Mitä harrastat?
Maailman väsynein vastaus: lukemista ja käsitöitä.  Jos oikein brassaillaan, niin leipomista. Paitsi että ei se ole harrastus. Onko iltalenkki harrastus? Ai hitto, kirjoitettuna tämä näyttää vielä säälittävämmältä.

5. Mitä kotityötä et voi sietää ja miksi?
Puhtaiden pyykkien roudaamista paikoilleen. 
Koska niitä on aivan järkyttävästi ja ihan koko ajan. 
Koska vaatehuoneemme sijaitsee eri kerroksessa kuin kodinhoitohuone. 
Koska varsinkin lapsilla on niin paljon vaatteita, etteivät ne enää ongelmitta mahdu niille varattuun paikkaan.

6. Mistä olet kotoisin?
Meren ääreltä. 

7. Parhain luonteenpiirteesi?
Riippuu keneltä kysyy. 
Itse arvostan organisointikykyäni 
(mikä ei kuitenkaan ole ratkaissut kysymyksen 5. tilannetta),
 Mies ei ymmärrä nipotustani väärissä paikoissa olevista tavaroista.
 Minusta myös jämäkkyys on positiivinen asia. Toisaalta se on poikinut minulle liikanimen 'natsi'.
 Jotkut pitävät minua hyvin rauhallisena. 
"Ai siis kuka?" kotijoukot tyrskähtävät kysyvät. 
Vastataan tähän vaikka että olen tosi mukava.


8. Missä olet hyvä?
Listojen kirjoittamisessa. Mielitekojen perusteluissa. Korvapuustien leipomisessa.

9. Teetkö unelmiesi työtä?
Kyllä. Olen siitä oikeasti kiitollinen.

10. Paheesi?
 Halloum. Ja mantelit. Paheiden (ja mielitekojen) melko löyhäkätinen itselle perustelu ja salliminen.

11. Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?
Tästä juteltiin meillä yksi päivä. Keskustelu oli melko pitkä, hedelmätön ja riitaisa. Eräs osapuolista huusi, että tapella ei saa. Vitsin clou jäi selvästikin kaikille epäselväksi, joten päätimme unohtaa koko jutun.


Siinä ne. Olipa muuten miettimistä vaikka alkuun mietin, että ihan helppojahan nuo ovat. Jutun juoneen kuuluu laittaa eteenpäin uudet 11 kysymystä. Nyt kuitenkin hiukan oion ja laitan eteenpäin nämä samaiset. En muista kuinka monelle piti oikeasti, mutta laitetaan vaikka näille ihanaisille







Siihen toiseenkin haasteeseen palaan kohtapuoliin. Kuu on jo puolessa ja kaksi sanaa: hyvältä näyttää. 

-Heidi


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Koti ja keittiö tuli kylään


Kuten taannoin kerroin, huushollillamme oli kunnia päästä Koti ja keittiö- lehden jutunteon kohteeksi. Johanna-toimittaja otti lokakuun tienoilla yhteyttä ja kysyi olisimmeko mahdollisesti kiinnostuneita tällaisesta. No, olimmeko? Arvatkaas vaan :D  Olin välittömästi messissä, Miehen mielipidettä huomasin kysyä vasta jälkikäteen. Asia oli hänelle kuulemma vallan ok, kunhan häntä ei kuvattaisi.

  
Muutaman viikon kuluttua Johanna soitti uudestaan ja kyseli, josko kodistamme tehtäisiinkin vuoden 2013 joulujuttu. Että mites teillä nuo joulukoristeet, onko pitkäänkin paikoillaan? En kehdannut sanoa, että toissa jouluna joulukuusi vietiin ulos tammikuun 30. Jouluvalot otin kuistilta pois samalla kun toin sinne pajunkissat. Vakuutin siis, että asianmukaista rekvisiittaa löytyy kyllä vielä pyhien jälkeenkin. Kuusen neulasenpitokyky hiukan mietitytti, joten tänä jouluna oikeasti muistin antaa puulle vettä aamuin illoin.


Päivää ennen kuvauksia, jotka olivat siis tammikuun 3. ja 4., kävin paikallisessa sisustusliikkeessä tsekkaamassa jotain fiiniä sisustushärpäkettä lainaan. Loviisan aitan kahdessa täyteen tupatussa kerroksessa iski runsaudenpula ja osasin valkata mukaani vain pari tonttua ja päiväpeiton. Päiväpeiton puutteeseen heräsin tarkastellessani kotiamme kriittisellä silmällä. Omaan sänkyyn en ole sellaista osannut kaivata, mutta sisustuslehtien sivuilta olen ymmärtänyt, että sellainen ilmeisesti kuuluu olla. Tähän Mies totesi, että hän kyllä on monta kertaa sanonut, että päiväpeitto nimenomaan pitäisi olla. Jaaha.


Kuvausta edeltävänä iltana vein kaksi vanhinta yökylään, raivasin talon kuvauskuntoon ja edelleen toivoin, etteivät kuusen neulaset yön aikana romahtaisi lattialle. Aamukymmeneltä Johanna sitten saapui, mukanaan kuvaaja sekä toinen sisustustoimittaja. Hiukan jännitti; mitä ne nyt sanoo, näyttääkö täällä oikealta ja mites kun ei valoakaan ole tämän enempää? Onneksi vain valon vähäisyys huoletti ammattilaisia ja siitäkin selvittiin kameranjalustalla.

Kuvausten seuraaminen oli kyllä aika hienoa. Eipä ole lehteä lukiessa tullut mieleen, kuinka loppuun asti mietittyjä kaikki kuvat ovat; eivät ne tavarat sattumalta siihen kuvaan osu eikä kuva kerro koko totuutta. Meidänkin olohuoneeseen oli kuvissa tullut ikään kuin muutama neliö lisää. Enää ei myöskään tarvitse kateellisena huokailla, kuinka jossain lapsiperheissä muka voi olla niin siistit lastenhuoneet ja lelut nätisti ojennuksessa. Eivät ne kuulemma olekaan kuin sen pienen hetken. 


Valmiita kuvia katsellessani en voinut kuin ihastella. Kyllähän meillä mielestäni on kaunis koti, mutta kuvissa se tuntui vain korostuvan. Haastatteluosuudessa tuntui hassulta, että joku oli niin kiinnostunut meidän kodista ja tavaroista. Mies oli aiemmin hiukan epäluuloisena kysellyt, että mitä niille oikein pitää puhua, pitääkö minun olla mukana siinä? Kun haastattelua sitten tehtiin, piti minun hillitä hänen puhetulvaansa, editoida ne remontin teknisimmät yksityiskohdat ja ohjata keskustelua takaisin itse asiaan.

Nyt sitten vain odotellaan vuosi ennen kuin näemme kotimme kiiltävillä sivuilla. Jännää!

-Heidi

Ps. Sen päiväpeiton muuten lunastimme, oli se sen verran kiva.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Haaste on heitetty

Kunnon ruokaa. Hyvää ruokaa. Halvalla.
 
Joulun jälkeisissä sokerikrapuloissa tulee aina todettua, että jonkinasteinen pidättäytyminen olisi paikallaan. Uudenvuoden röpöttelyjen jälkeen tämä tule todettua uudemman kerran ja asia siirtyy ajatuksista teoiksi. Voi kuinka hyveelliseksi sitä itsensä tunteekaan juureksia uuniin pilkkoessaan ja aamun kaurapuuroja keitellessään. Ja jos jaksaa oikeasti nähdä vaivaa (=suunnitella niitä hyveellisen terveellisiä aterioita), ruokaremontti myös kestää ensimmäistä viikkoa pitemmälle. 

Tänä vuonna asetimme riman taas himpun korkeammalle: terveellisiä, hyvin suunniteltuja JA edullisia aterioita. Jostain tämä pihistelyn ajatus sai alkunsa ja avot! Täyttä häkää aloimme Miehen kanssa laskeskella, millä summalla saisimme suurehkon ruokakuntamme ruokittua (meitä on siis 2 isoa ja 4 pientä). Ihan valtavan suuria ruokamenomme eivät normistikaan ole, kiitos monen vuoden opiskelu-äitiyslomaputkeni. Jotenkin noiden aikojen nuukailumoodi on jäänyt päälle, vaikka nykyään taloudessa kaksi palkkatyöläistä asuukin. Vuosien varrella on vain tullut todettua, että kyllä vähällä rahalla kaikin puolin kelpo ruokaa saa aikaiseksi.

No mutta siis. Päädyimme mukavan pyöreään tasalukuun, 500€. Mies (joka meistä kahdesta on siis se, joka oikeasti osaa laittaa ruokaa) tosin rehenteli, että pari sataa vähempikin olisi riittänyt. Koskapa talossa kuitenkin asustaa neljä kiihkeintä kasvukauttaan elävää lasta, on syytä ruoan laatuun hiukan panostaa. Ja kaapeissa jo olevaa toki aiomme hyödyntää, ei tässä nyt mihinkään ihmetekoihin ole tarkoitus venyä. 
Mutta tammikuun kauppalaskujen on siis oltava > 500€.
Ja jotta kilpailuvietti oikein kohoaisi, minä (ruokalaskun maksajana) lupasin Miehelle bonuksen mikäli summa alittuisi. (Mies valitsi bonukseksi akvaariokalan. 
Melkoinen win-win-tilanne, sanoisin.)

Näin somen aikakaudella asia oli luonnollisesti pikimmiten kerrottava myös facebookissa. Sain osakseni epäileviä ja ruoan laatua kyseenalaistavia kommentteja, mutta myös tsemppausta. Ja jos ei kilpailuvietti aiemmin ollut riittävän korkealla, niin nyt on. Just watch me.

Loppuun on vielä tunnustettava, että mikäli kun tämä hanke onnistuu, lankeaa se suurin glooria miehen harteille. Hän se täällä suunnittelee, ostaa ja valmistaa ruoat. Minä vain maksan. 

Lupaan raportoida.

-Heidi

lauantai 5. tammikuuta 2013

Tervetuloa arki

 
Hei hei kuulat, konvehdit ja muut sokeripommit.
Otan ilolla vastaan arjen mukanaan tuoman ryhdin, terveellise(mmä)n ruokavalion ja töihin paluun. 
Aikaisista aamuista saatan hiukan narista. 
Joulu kaikkinensa oli ihana, rentouttava ja kerrankin loma tuntui riittävän pitkältä. Lasten yökyläilyllä lienee osansa asiaan. 
 
 
 Vanha vuosi päätettiin kolmen korvan tulehdusdiagnoosilla ja aattoilta vietettiin vähintäänkin rauhallisissa tunnelmissa. Mitään pizza/punkku/Pähkinänsärkijä-leffa-comboa kummempaa en kyllä kaivannut tahi jaksanutkaan. Yllätyskylään saapunut ystävä antoi leppoisalle illalle viimeisen silauksen, kiitos Netta <3

Uusi vuosi puolestaan aloitettiin jännissä tunnelmissa kun oma all time favourite sisustuslehteni, Koti ja keittiö, tuli tekemään meidän huushollistamme jutun. Siitä lisää tuonnempana.  Muutenkin voisin hiukan ryhdistäytyä ja pyyhkäistä pölyt täältä blogin puolelta.

Tämäkin porukka on kohta koditon.

Nyt uppoudumme toiseksi viimeisen lomapäivän tunnelmiin kera Risto Räppääjän. 
Että chill ja lol ja omg vaan kaikille.

-Heidi