tiistai 23. lokakuuta 2012

Pilkahdus pimeässä

Syksy on saavuttanut vaiheen, jolloin vähäisinkin valon pilkahdus tuntuu imeytyvän kaikkialla vallitsevaan märkyyteen ja harmauteen. Myös se ihan oikea pimeys laskeutuu päivä päivältä aikaisemmin. Joka syksy jaksan hämmästyä, kun jossain vaiheessa pimeys alkaa jo pikku kakkosen aikaan (ajanjakso viidestä kuuteen on taloudessamme illan virallinen rajapyykki). Asumme sen verran korvessa omassa rauhassa, että täällä pimeä on tiheää, sysimustaa, oikeasti pimeää. 

Ei sillä, että tämä pimeys minua ahdistaisi. Päinvastoin se antaa luvan ripustella jouluvalot hyvissä ajoin kuistille ja syreenipuskiin sekä päivittää kynttilä- ja lamppuöljyvarastot. Että tervetuloa talvi ja pimeys. Ja lumi, luonnollisesti (ja ennen kaikkea).

Ja jotta itse emme tuolla pimeydessä ihan pimeänä vaeltaisi, on heijastinhommien viimeistään nyt syytä olla kunnossa. Varsinkin lasten ulkovaatteita ostaessa varmistan, että remeleissä on jo tehdasasetuksina riittävästi (ja riittävän hyvin kiinnitettyjä) heijastimia. Perinteinen roikkuva, kova muoviheijastin kun tuppaa olemaan kiipeilevälle, putoilevalle ja kaatuilevalle kaikkea muuta kuin se kätevin vaihtoehto. Ja koska äiti on maailman laiskin kiinnittämään vaatteisiin mitään hakaneulaa vaativampaa. 
Ja koska ne penteleen puvut maksavat enemmän kuin laki sallii.

Kuvien heijastin ei virallisesti ole heijastin, vaan heijastava asuste. Mutta onpahan nätti ja kyllä se ihan oikeasti myös tuolla pimeyden keskellä pilkahtelee. Näitä rosseja on saatavana ihan irtopainoksina ja rintaneulakiinnityksensä ansiosta sen voi laittaa vaikkapa juuri pipoon. 




Hämäränhyssyä kaikille,

-Heidi

lauantai 20. lokakuuta 2012

Palmikkoa peliin

Elokuussa, lankatilausta miettiessäni, kävin maahantuojan putiikissa näpelöimässä Katian iki-ihania lankoja. Minut jo aiemmin vakuuttaneesta Peru-langasta lähti, vanhojen tuttujen ohella, tilaukseen muutama uusi väri. Värivalikoiman edessä iskee runsaudenpula (ja ahneus)ja haluaisin hamuta varastoon joka laatua. Yritin kuitenkin pitää maltin mielessä (ja laskun kohtuullisena) ja poimin sävyjä, jotka sopisivat keskenään ristiin rastiin. Olin jo tekemässä lähtöä, kun iskin silmäni mallikansion loppupuolella piilotelleeseen aarteeseen. 
Ja voi morjens, se oli rakkautta ensi hypistelyllä! Pehmeää, paksua, selkeää (melko abstrakti mutta itselleni ehdoton vaatimus langalle). Ja sanomattakin on selvää, että väreissä löytyi. Pitkähkön pohdiskelun ja itsenivakuuttelun jälkeen plokkasin neljä ihaninta, suljin silmäni laskun loppusummalta ja astuin tyytyväisenä ulos putiikista. 

Ja eilen, pitkän odotuksen jälkeen, Maxi merinot saapuivat. Langassa on 55% merinovillaa ja 45% akryylia. Juuri tuo merinovilla takaa laadun ja pehmeyden, samoin kuin valitettavan arvokkaan hinnan. Näin ollen mietin entistä tarkemmin, mitä kaikkea tuosta ihanuudesta neuloisin, että lanka varmasti saisi arvoisensa paikan. 

Palmikkoneule on häilynyt ajatuksissa jo pidemmän aikaa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Perusvarastostani löytyvä Novitan Isoveli on tähän tarkoitukseen juuri passeli, varsinkin sukkiin ja lapasiin. Muutaman palmikkopaidan olen kotiväelle (!) saanut vuosien mittaan aikaiseksi, samoin ystävän lahjasukkien varret olen palmikoinut. Olkoon vuorossa on siis pipo. 
Pipoon valikoitui yksinkertainen neljän silmukan palmikon ja sileän raidan yhdistelmä, joka toimi oikein mallikkaasti. 

Valmis pipo näytti hiukan paljaalta, joten näpräsin somisteeksi vanhan kunnon tupsun. Novitalla on tupsujen tekemiseen oma vekottimensa, jolla homma ilmeisesti toimii perinteistä menetelmää nopeammin ja helpommin. Pahvikiekkojen kanssa tuhertaessani lisäsin tämän ihmekoneen ostoslistalleni.






Viikonloppua, kaverit!

-Heidi

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Joulukiireet; check!

Arki tulemisineen ja menemisineen on asettunut uomaansa ja rutiinit rullaavat mukavasti. Ja jotta elo ei kävisi vallan tylsäksi, joulunaluskiireet on laitettu hyvissä ajoin vireille; eivät jää sitten viime tinkaan. Myyntipaikka perinteisille Turun Vanhan Suurtorin joulumarkkinoille nasahti kaikille neljälle markkinaviikonlopulle, joten tumppua ja sukkaa on syytä lyödä tiskiin kassikaupalla. 

Olen jo aikoja sitten seonnut laskuissa, kuinka mones vuosi tämä mahtaa kyseisessä tapahtumassa olla, mutta veikkaisin että 14. Miljöö ei voisi olla tunnelmallisempi ja jouluisempi (kunhan vain ei räntää roiski taivaan täydeltä). Vanhanajan meininki ulottuu myyjien vaatetuksesta idylliseen, sähkökynttilättömään joulukuuseen ja tiernapoikien esitykseen. Täältä on turha etsiskellä metrilakua tai angrybirdsyhtäänmitään. Myyntiartikkeleissa avainsanat ovat käsintehty, kaunis, kotimainen ja luonnonmateriaalit. 

Meillä Mies hoitaa myyntipuolen, luoja tietää, että minä olen jo osuuteni tehnyt. Oma roolini on kiikuttaa myyntitykille naapurikojuista glögiä, riisipuuroa ja lammasmakkaraa. Sekä ostaa jokavuotiset havukranssit ja olkipukit, luonnollisesti aina samalta myyjältä. Tietyissä asioissa olen mielelläni urautunut.
Jos suinkin vain Turun seudulla joulun alla liikutte, tulkaa ihmeessä!
Tästä tapahtuman virallisille sivuille.


Joulua virallisesti odotellen,
-Heidi