Viimeinen askel arkeen

Seuraa ulkovaatteiden arvonta.

 Huomenna se alkaa, päiväkoti. Kaksi nuorimmaista ovat tähän päivään asti nauttineet (lähes) aikatauluttomasta ja (melko) kiireettömästä arjesta, meidän muiden kiiruhtaessa töihin/kouluun/harrastuksiin/jonnekin. 

Asianmukaiset tutustumiset on tehty, kahdesti, joten päiväkotinoviiseillamme on joku haisu mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kummallakin tutustumiskerralla tosin sekä henkilökunta että kohtalotoverit olivat jo ulkoilemassa, joten pojille saattoi jäädä ryhmäkoosta hiukan vääristynyt mielikuva. Huomenna vastassa oleva lapsilauma saattaa siis tulla yllätyksenä.

Päiväkodin aloitus on herättänyt minussa äitinä asiaankuuluvan huolestuneita ajatuksia. 

Lapsista tai heidän pärjäämisestään en ole huolissani. Pojat ovat keskivertoa reippaampia sällejä, jotka tilanteen vaatiessa saavat suunsa auki. Molemmat osaavat myös pitää puolensa, kiitos isosiskojen. Eli tämän suheet no worries.

Ja juu, onhan se haikeaa, niin pieniä vielä ja niin se aika kuluu, lapsuus kestää niin hetken ja mitä näitä nyt on. Meillä nyt kuitenkin on kaksi töissä käyvää vanhempaa ja päiväkotisysteemi on meidät jo kahden vanhimman kohdalla vakuuttanut. Luotan henkilökunnan ammattitaitoon ja koko homman yleiseen toimivuuteen. Yhdenkään lapsen pilaamisesta älkäämme syyttäkö päiväkotia, kyllä siihen tarvitaan vähän enemmän.

Mutta siis, ne huolestuneet ajatukset. Lähinnä ne koskevat aamuja, jolloin ovesta olisi saatava koko porukka ajoissa, ruokittuina ja suht asian-ja säänmukaisesti vaatettettuina. Plussaa tulee jos kukaan ei itke. 

Niin ja ne vaatteet ja varusteet. Pitkän kesän jälkeen täytyy taas uhrata ajatus sille, että lapsia kehtaa viedä kotipihaa tai uimarantaa kauemmas. Päiväkotihemmoilla tulisi lisäksi olla vaatetta joka lähtöön; ei ole huonoja ilmoja, vain vääriä varusteita (ja koska lasta ei tästä voi syyttää, väärin lasta varustavia vanhempia). 

Varavaatteet? Joka lähtöön, riittävästi, oikean kokoisia, (nimikoituja,) puhtaita ja koska äiti alkaa hankalaksi, keskenään yhteen sopivia.

Ulkovaatteet? Sis. lukemattomia eri (nimikoituja) vaatekappaleita, vanhemman kuuluu tietää mitkä ja milloin. Termiä säänmukaiset ei voi kyllin korostaa.

Kurakamppeet? (Nimikoidut) housut JA takki. Not gonna happen; yhden sadetakin ostin aikoinaan esikoiselle, käyttämättä jäi. Saappaat kuulemma olisi hyvä olla aina päiväkodilla. Menen suosiolla ostamaan päiväkotiin omat.

Ne varsinaiset vaatteet? Päiväkodin toive: (nimikoidut,) mukavat. Äidin pakkomielle: siistit, ehjät, oikeankokoiset, puhtaat, yhteensopivat. Plussaa varavaatteiden kanssa yhteensopivuudesta. Miehen käsitys: kunhan ei ole isosiskojen.

Saapas nähdä mitä tästä tulee. 

-Heidi

Pilkahdus pimeässä

Syksy on saavuttanut vaiheen, jolloin vähäisinkin valon pilkahdus tuntuu imeytyvän kaikkialla vallitsevaan märkyyteen ja harmauteen. Myös se ihan oikea pimeys laskeutuu päivä päivältä aikaisemmin. Joka syksy jaksan hämmästyä, kun jossain vaiheessa pimeys alkaa jo pikku kakkosen aikaan (ajanjakso viidestä kuuteen on taloudessamme illan virallinen rajapyykki). Asumme sen verran korvessa omassa rauhassa, että täällä pimeä on tiheää, sysimustaa, oikeasti pimeää. 

Ei sillä, että tämä pimeys minua ahdistaisi. Päinvastoin se antaa luvan ripustella jouluvalot hyvissä ajoin kuistille ja syreenipuskiin sekä päivittää kynttilä- ja lamppuöljyvarastot. Että tervetuloa talvi ja pimeys. Ja lumi, luonnollisesti (ja ennen kaikkea).

Ja jotta itse emme tuolla pimeydessä ihan pimeänä vaeltaisi, on heijastinhommien viimeistään nyt syytä olla kunnossa. Varsinkin lasten ulkovaatteita ostaessa varmistan, että remeleissä on jo tehdasasetuksina riittävästi (ja riittävän hyvin kiinnitettyjä) heijastimia. Perinteinen roikkuva, kova muoviheijastin kun tuppaa olemaan kiipeilevälle, putoilevalle ja kaatuilevalle kaikkea muuta kuin se kätevin vaihtoehto. Ja koska äiti on maailman laiskin kiinnittämään vaatteisiin mitään hakaneulaa vaativampaa. 

Ja koska ne penteleen puvut maksavat enemmän kuin laki sallii.

Kuvien heijastin ei virallisesti ole heijastin, vaan heijastava asuste. Mutta onpahan nätti ja kyllä se ihan oikeasti myös tuolla pimeyden keskellä pilkahtelee. Näitä rosseja on saatavana ihan irtopainoksina ja rintaneulakiinnityksensä ansiosta sen voi laittaa vaikkapa juuri pipoon. 

Hämäränhyssyä kaikille,

-Heidi