"Totta kai harmittaa, parhaamme tehtiin ja se riitti tällä kertaa nyt tähän"

Tammikuun ensimmäisenä aloittamamme ruokaprojekti on päättynyt. Kuten otsikosta voitte päätellä, onnistuminen jäi harmittavasti hilkulle. Koko tammikuun ruokamenot olivat 531€, paljosta ei siis jäänyt kiinni. Etukäteen jo hiukan aavistelin, että tammikuun lopun synttäritarjoilut saattaisivat vaarantaa budjetin, mutta tarkalla suunnittelulla uskoin selviäväni tästäkin.

Summaa harmitellessani Mies kuitenkin tunnusti ostaneensa työvuorojensa aikana energiajuomia. Siis energiajuomaa! Monikossa! 

Joisit kahvia!!

 Tuo elintarviketurhakkeiden kruunaamaton ja ylihintainen ruhtinas nyt sitten romutti kunnianhimoisen tavoitteemme. Tilanteen valjettua kokonaisuudessaan olin a) hiukan pettynyt b) pirun hiukan vihainen (Miehelle) c) tyytyväinen. 

Ylittynyt budjetti energiajuomineen kalahti Miehen omaan nilkkaan, koskapa bonus jää nyt hänen osaltaan saamatta. Itse olin, alkupettymyksestä selvittyäni, oikeasti tyytyväinen. Sillä onhan tuo summa nyt vähemmän kuin normi kuukausittaiset ruokamenomme. Ja kun ottaa huomioon, että tähän päästiin lähes vain ja ainoastaan tarkemman suunnittelun voimalla. 

Kyllä, ruoka on Suomessa sikamaisen kallista. 

Ei, ruokaan ei silti tarvitse kuluttaa omaisuuksia.

Mitään varsinaisia uhrauksia emme joutuneet tekemään(Ullan Pakarin kaurajunttaa lukuunottamatta) taikka laadusta tinkimään. Lapset (ja äiti) mässäsivät edelleen lauantaikarkkinsa, leivän päälle höylättiin samaa juustoa kuin ennenkin, punajuuret saivat vuohenjuustonsa ja maito ostettiin edelleen luomuna.  Epäilijöille kerrottakoon, että emme syöneet "pelkkiä rehuja", lapset saivat ihan "kunnon ruokaa" ja marinoidut siipikarjan silput jäivät halvasta hinnastaan huolimatta edelleen ostamatta. Niin ja sanottakoon nyt vielä, että kyllä niistä rehuistakin saa ihan kunnon ruokaa. Ei siihen aina tarvita lihaa. Tai kalaa. Tai edes kanaa.

Sitä paitsi tavoitteena oli säästön lisäksi vähentää ruokahävikkiä ja tehdä koko syömishommasta suunnitelmallisempaa. Nämä kaksi toteutuivat, kirkkaasti. Että ei huono, ei ollenkaan. 

500€ rajapyykin tietoinen tavoittelu tuskin jää pysyväksi tavaksi, tuo etukäteissuunnittelu sen sijaan kyllä. Säästyneillä rahoilla voin sitten kustantaa kuukausittaiset kirja- ja kukkaostokseni. Mahdollisesti myös pari kalaa. Katotaan ny. 

Näistä saa ihmeitä aikaan.

Tilannetiedotus

Hampurilaisateria on the way.

 

Aiemmin tapahtunutta:

Uudenvuoden jälkipöhinöissä päätimme jälleen kerran syödä järkevästi. Eli terveellisesti. Samaan syssyyn saimme kertakaikkisen kreisin idean myös suunnitella ateriat ja kauppalistat entistä paremmin. Että jos vaikka rahaa säästyisi ja ruokahävikki pienenisi. Sanoista tekoihin; tammikuun ruokabudjetiksi sovittiin 500€. Summan alituksesta ruokavastaava saisi bonuksen (sen kalan).

Asia herätti kaverien kanssa kovasti keskustelua ja varsinkin sosiaalisen median puolella hanke sai osakseen epäuskoista arvostelua. Tämä lähinnä huvitti (okei, ärsytti), koska tuo tavoitesumma ei nyt ihan valtavasti poikkea normikuukauden ruokamenoista. Meillä myös ruoka ihan oikeasti tehdään alusta pitäen itse. Myös kaikki epäilijät vakuuttivat tekevän juuri näin. 

En sitten tiedä mitä teemme erilailla, ilmeisesti jotain kuitenkin. Maustetut jugurtit, tuorejuustot, rahkat ja ylipäätään kaikki maustetut maitotuotteet ovat nounou. Miksi, siitä voisin kirjoittaa pitkästikin. Sanotaan vaikka, että syömme sokerin sokerina. Maustamatonta rahkaa ja ämpärillinen turkkilaista jugurttia sen sijaan jääkaapista löytyy aina. Marinoidut lihat ja valmiiksi fileoidut kalat jäävät samoin kauppaan.

Kauppalistalla on tämän vajaan kolmen viikon aikana ollut mm. juureksia, kasviksia, naudan jauhelihaa, lohta, broilerinkoipia, kaurahiutaleita, maitoa (kaksi edellistä luomuna, hiukan tyyriimpää siis), rahkaa, juustoa, kyljyksiä, marinoimattomia possunsuikaleita, ruisleipää, maksaa palana, hedelmiä, riisiä, pastaa, makkaraa, munia, jauhoja, kinkkua kiusaukseen. 

Eli ihan sitä samaa mitä aina ennenkin. 

Ruokalistalla on tämän vajaan kolmen viikon aikana ollut mm. uunijuureksia, kyljyksiä, kinkkukiusausta, lihapullia, kotitekoisia hampurilaisia, lohikeittoa, paistettua maksaa, makkarakeittoa, perunamuusia, pinaattikeittoa,  makaronilaatikkoa, wokkia, salaattia lisukkeineen, kaurapuuroa, riisipuuroa, rahkaa, marjakeittoa. 

Eli ihan sitä samaa mitä aina ennenkin.

Ainoa ero on, että tiedämme viikkoa etukäteen mitä on tarkoitus syödä lounaalla, välipalaksi, päivällisellä tai iltapalalla. Tähän mennessä (19.1.) rahaa on kulunut 363€, johon sisältyy muutamia mielitekoja sekä kahden kissan sapuskat. Erona aikaisempaan myös se, että yhtään ruokaa ei ole tarvinnut heittää roskiin.

Vajaa kaksi viikkoa jäljellä. Katsotaan kosahtaako budjetti esikoisen synttärikemuihin. Jännittää.

-Heidi

Haaste on heitetty

Kunnon ruokaa. Hyvää ruokaa. Halvalla.

 

Joulun jälkeisissä sokerikrapuloissa tulee aina todettua, että jonkinasteinen pidättäytyminen olisi paikallaan. Uudenvuoden röpöttelyjen jälkeen tämä tule todettua uudemman kerran ja asia siirtyy ajatuksista teoiksi. Voi kuinka hyveelliseksi sitä itsensä tunteekaan juureksia uuniin pilkkoessaan ja aamun kaurapuuroja keitellessään. Ja jos jaksaa oikeasti nähdä vaivaa (=suunnitella niitä hyveellisen terveellisiä aterioita), ruokaremontti myös kestää ensimmäistä viikkoa pitemmälle. 

Tänä vuonna asetimme riman taas himpun korkeammalle: terveellisiä, hyvin suunniteltuja JA edullisia aterioita. Jostain tämä pihistelyn ajatus sai alkunsa ja avot! Täyttä häkää aloimme Miehen kanssa laskeskella, millä summalla saisimme suurehkon ruokakuntamme ruokittua (meitä on siis 2 isoa ja 4 pientä). Ihan valtavan suuria ruokamenomme eivät normistikaan ole, kiitos monen vuoden opiskelu-äitiyslomaputkeni. Jotenkin noiden aikojen nuukailumoodi on jäänyt päälle, vaikka nykyään taloudessa kaksi palkkatyöläistä asuukin. Vuosien varrella on vain tullut todettua, että kyllä vähällä rahalla kaikin puolin kelpo ruokaa saa aikaiseksi.

No mutta siis. Päädyimme mukavan pyöreään tasalukuun, 500€. Mies (joka meistä kahdesta on siis se, joka oikeasti osaa laittaa ruokaa) tosin rehenteli, että pari sataa vähempikin olisi riittänyt. Koskapa talossa kuitenkin asustaa neljä kiihkeintä kasvukauttaan elävää lasta, on syytä ruoan laatuun hiukan panostaa. Ja kaapeissa jo olevaa toki aiomme hyödyntää, ei tässä nyt mihinkään ihmetekoihin ole tarkoitus venyä. 

Mutta tammikuun kauppalaskujen on siis oltava > 500€.

Ja jotta kilpailuvietti oikein kohoaisi, minä (ruokalaskun maksajana) lupasin Miehelle bonuksen mikäli summa alittuisi. (Mies valitsi bonukseksi akvaariokalan. 

Melkoinen win-win-tilanne, sanoisin.)

Näin somen aikakaudella asia oli luonnollisesti pikimmiten kerrottava myös facebookissa. Sain osakseni epäileviä ja ruoan laatua kyseenalaistavia kommentteja, mutta myös tsemppausta. Ja jos ei kilpailuvietti aiemmin ollut riittävän korkealla, niin nyt on. Just watch me.

Loppuun on vielä tunnustettava, että mikäli kun tämä hanke onnistuu, lankeaa se suurin glooria miehen harteille. Hän se täällä suunnittelee, ostaa ja valmistaa ruoat. Minä vain maksan. 

Lupaan raportoida.

-Heidi