Elokuussa, lankatilausta miettiessäni, kävin maahantuojan putiikissa näpelöimässä Katian iki-ihania lankoja. Minut jo aiemmin vakuuttaneesta Peru-langasta lähti, vanhojen tuttujen ohella, tilaukseen muutama uusi väri. Värivalikoiman edessä iskee runsaudenpula (ja ahneus)ja haluaisin hamuta varastoon joka laatua. Yritin kuitenkin pitää maltin mielessä (ja laskun kohtuullisena) ja poimin sävyjä, jotka sopisivat keskenään ristiin rastiin. Olin jo tekemässä lähtöä, kun iskin silmäni mallikansion loppupuolella piilotelleeseen aarteeseen.
Ja voi morjens, se oli rakkautta ensi hypistelyllä! Pehmeää, paksua, selkeää (melko abstrakti mutta itselleni ehdoton vaatimus langalle). Ja sanomattakin on selvää, että väreissä löytyi. Pitkähkön pohdiskelun ja itsenivakuuttelun jälkeen plokkasin neljä ihaninta, suljin silmäni laskun loppusummalta ja astuin tyytyväisenä ulos putiikista.
Ja eilen, pitkän odotuksen jälkeen, Maxi merinot saapuivat. Langassa on 55% merinovillaa ja 45% akryylia. Juuri tuo merinovilla takaa laadun ja pehmeyden, samoin kuin valitettavan arvokkaan hinnan. Näin ollen mietin entistä tarkemmin, mitä kaikkea tuosta ihanuudesta neuloisin, että lanka varmasti saisi arvoisensa paikan.
Palmikkoneule on häilynyt ajatuksissa jo pidemmän aikaa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Perusvarastostani löytyvä Novitan Isoveli on tähän tarkoitukseen juuri passeli, varsinkin sukkiin ja lapasiin. Muutaman palmikkopaidan olen kotiväelle (!) saanut vuosien mittaan aikaiseksi, samoin ystävän lahjasukkien varret olen palmikoinut. Olkoon vuorossa on siis pipo.
Pipoon valikoitui yksinkertainen neljän silmukan palmikon ja sileän raidan yhdistelmä, joka toimi oikein mallikkaasti.
Valmis pipo näytti hiukan paljaalta, joten näpräsin somisteeksi vanhan kunnon tupsun. Novitalla on tupsujen tekemiseen oma vekottimensa, jolla homma ilmeisesti toimii perinteistä menetelmää nopeammin ja helpommin. Pahvikiekkojen kanssa tuhertaessani lisäsin tämän ihmekoneen ostoslistalleni.
Viikonloppua, kaverit!
-Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tack!