Luova lapsi

Äiti ja tytär käyvät otsatukasta päätellen samalla kampaajalla. Onkohan meillä sienet kädessä?

 
Loman ratoksi olen alkanut siivota. Tai ratoksi ja ratoksi. Lähinnä koitan ehkäistä sitä valtavaa ahdistusta joka syntyy huomatessani, kuinka järkyttävän paljon tavaraa nurkissa taas pyörii. Koskapa kolme vanhinta ovat hajaantuneet hiihtoloman viettoon ympäri maakuntaa, voin rauhassa syventyä raivaamaan ehtymätöntä luonnonvaraa nimeltään lasten taide. 

Lapsemme ovat (omasta mielestäni, luonnollisesti) taitavia. Heillä on rikas ja vilkas mielikuvitus. He ovat äärimmäisen innostuneita piirtämisestä, maalaamisesta, askartelusta ja käsitöistä. He ovat myös erittäin tuotteliaita. Minä puolestani hellämielisenä ja ylpeyttä uhkuvana säilön talteen lähes kaiken, mitä lapsemme tuottavat. Lopputulos pursuilee kaapeista, laatikoista ja varastosta. 

 Vuosia sitten, esikoisen syntymän aikoihin, ostin ihanan vanhan matkalaukun. Siinä oli tarkoitus säilyttää taidesessioiden parhaimmisto, muistoksi lapsille ja itselleni siis. 

Tuo matkalaukku täyttyi viitisen vuotta sitten, kun toiseksi vanhin saavutti kuvallisen kypsyytensä. Nyt nuorimmainenkin alkaa osoittaa mielenkiintoa kyniä kohtaan, joten jonkinasteinen karsinta on välttämätöntä. Lasten nähdenhän tätä ei voi tehdä, joten tämä tilaisuus on käytettävä hyväksi.

Vietin koko päivän lajitellen, muistellen, naureskellen ja haikaillen. Laatikoihin tuli tilaa, ahdistus hellitti otettaan ja itselle jäi hyvä milei kaikkien noiden hellyttävien kuvien katselusta. Tässä teille parhaat palat :)

 Lapsi on Tatunsa ja Patunsa lukenut.

 Barbahorror, se vähemmän tunnettu barbapapa.

 Kiitti kritiikistä, kirjekamu. Ei ne omatkaan sanavälit nyt ihan kohdillaan ole.

 Esikoisen aloittaessa uuden harrastuksen (baletin, mikäli kuva jättää tulkinnan varaa), pikkusisko ikuistaa tapahtuman.

 Kruunupäillä on melko intensiivinen katse.

  Omaelämänkerrallinen sarjakuva 5-vuotiaan elämästä. Taiteilijan vapaus näkyy yksityiskohdissa (esim. lentävä pikkuveli alhaalla vasemmalla).

 No nyt on draamaa. Onneksi tätä ei piirretty päiväkodissa, voisivat tarhantädit vaihtaa paljonpuhuvia katseita.

 "Eräänä aamuna koko meidän perhe lähti uimaretkelle. Sitten me muutuimme merenneidoiksi. Paitsi Sisu, siitä tuli merenpeikko." 

 6-vuotiaamme pitää kovasti sammakoista. Tässä parin vuoden takaisessa teoksessa ilmeisestikin menossa kyseisten luontokappaleiden balettitunti.

No nyt on bileet! On poroa ja joulukuusta, pääsiäistipua ja kruunupäistä pingviiniä, feat. ihmis-mehiläinen ja -kuusi(?).

 Nopeasti katsoin, että yläpedin asukkaalla on kirves päässä. Mutta lukuvalohan se taitaa olla. 

 Lumikki ja 2/7.

 Lumikki in english.

Ei se ole tyhmä joka pyytää. 

-Heidi

Ps. Joskus olen vesivärejä/paperia/kyniä pyytävälle lapselle ehdottanut, josko tämä mieluummin katsoisi vaikka telkkaria.