Naapuruston helmiä osa 1.

Kohta kuukauden päivät ollaan täällä elelty, mutta vasta kuopuksen kummitädin kyläilyn kunniaksi kävimme testaamassa naapuruston (kirjaimellisesti) makeimman nähtävyyden. Vain parin korttelin päästä meiltä on ovensa avannut pikkuruinen helmi nimeltään Pink vanilla dessert.

 

 Pikkukaupunkimme kahvilatarjonta ei tähänkään asti ole ollut olematonta, mutta PVD:n cupcakesit, cookiesit ja muut kerrassaan söpöset herkut tuovat siihen oman, ainutlaatuisen säväyksensä. Vitriinissä kököttää toinen toistaan houkuttelevampia vaihtoehtoja, joista sitten pitäisi valita se paras. Mahdotonta. Herkkuvalikoima vaihtelee päivittäin ja facebookista voi etukäteen tsekata päivän kattauksen. Suolaistakin on tarjolla, esmes bageleita, mutta tällä käynnilla blokkasimme vitriinistä kaksi erilaista cupcakesia (cookies'n'cream ja strawberry-chocolate) ja kylmäkaapista ameriikan herkkua eli Snapples-juoman. 

 

Wou!

 Ja voi pojat, olipahan hyvää. Kuppikakkuhommat ovat itselleni vielä suhteellisen vieraita, sinnikkäästi niputan ne samaan kategoriaan muffinssien kanssa. Mutta onhan ne nyt kaksi vallan eri asiaa; kuppikakuissa kuorrutus on se juttu. PVD:n kakuissa kuorrutuksen kanssa ei (onneksi) pihistellä, kuopus kun keskittyi lusikoimaan vain ja ainoastaan sitä. 

Puutteita asiakkaan luetunymmärtämisessä.

 Vierailun ainoa tenkkapoo tuli, maksun hetkellä, kun tajusimme käteisosaston huutavan tyhjyyttään. Kortilla ei valitettavasti voinut maksaa (mikä kyllä ilmoitettiin varsin selvästi heti ulko-ovessa). Arvoimme jo kumpi lähtee käpäisemään automaatilla,  mutta tiskin takaa löytyi joustavuutta ja loistavaa palveluasennetta; voisimme kuulemma syödä ensin kaikessa rauhassa ja hakea vasta sitten rahaa. Palvelu oli muutoinkin kerrassaan lupsakkaa ja ystävällistä, bonuksena pääsee puhumaan lontoota. Työtä tehdään ja putiikkia pyöritetään selvästikin suurella tunteella ja sydämellä <3. Kiitos teille, nähdään taas!

-Heidi