torstai 19. huhtikuuta 2012

Rebirth

Olen nukkunut nyt kaksi yötä. Ja siis erona edellisiin, olen nukkunut. Yhtäjaksoisesti, syvään, ilman sekavia puoli neljän olenko-hereillä-vai-unessa-?-jaksoja. Lähes kahden kuukauden valvottujen öitten jälkeen tiedän taas hetken, miltä tuntuu herätä. Siis herätä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Ihminen totta tosiaan on psykofyysinen kokonaisuus; kyllä siihen hereillä olemiseen liittyy olennaisena osana myös jonkin asteinen aivotoiminta. Kiitos, anoppi, tämä on mahtavaa. Lupaan hakea lapsen huomenna kotiin. 

Näitten kahden nukuttujen öitten jälkeisinä päivinä olen laittanut lähes haltioituneena merkille, mitä kunnon lepo minussa saa aikaiseksi. No, luonnollisestikaan 1) en ole väsynyt. 2) Olen myös pukeissa ennen puolta päivää. 3) Jaksan hymyillä kahden keskimmäisen urpoiluille, karjumisen sijaan. 4) Jaksan miettiä tulevaisuutta iltaa ja nukkumaanmenoa pitemmälle. 5) Olen kahden päivän aikana saanut aikaiseksi enemmän kuin viimeisen kolmen viikon aikana. Olen siivonnut. Haravoinut. Ottanut pois viimeisetkin jouluvalot (tämä ei ihan ehkä mene univelan piikkiin mutta kuitenkin). Kylvänyt nurmikkoa. Järjestänyt. Pyykännyt (jei, arjen sankari). Pointti on siinä, että olen tehnyt jotain, ihan sama mitä, sen sijaan että istuisin kolmatta tuntia naama harmaana tuijottamassa lukemassa Hesaria.
Luova hetki lastenhuoneessa.
Tämän päivän kruunasi käynti Hulluilla päivillä; sain mitä hain, halvalla, jonottamatta, hikoilematta. Jos kaksi nukuttua yötä saa aikaan kaiken tämän, uskallan tuskin ajatella, mitä tapahtuu jos kun kunnon yöunet tulevat jäädäkseen. Täytyy varmaan mennä töihin. 
Olen ruusuni ansainnut.



                             -Heidi-



2 kommenttia:

  1. Olen kateellinen. Aivan ihana. Minä en ole nukkunut 7 kuukauteen. En varmaan osaisikaan. Mietin just, että pitäisköhän odotella ne ekat hampaat rauhassa ja sit kun se tuska helpottaa, pitää jotain unikoulua?? Jaksaisko sitä? Ja oma vika, mitäs en mene nukkumaan klo 21, kun seiskakuu menee, vaan sitten puolilta öin, kun hän herää hulinoimaan, mut mä tarviin tän. Onko se hulinoitsija se teidän 8 kk?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suotta, täällä on palattu taas normaaliin yöelämään. Ja juu, 8kk on tämän takana. Isoveli kyllä välillä jelppii heräämällä kolmelta legohommiin. Kasikuu (kiitokset ilmaisusta :) ) on ollut mystisestä syystä räkäinen jo puoli vuotta, mikä odotettavasti haittaa nukkumista. Neuvola ohjeisti nukuttamaan lasta turvakaukalossa. Enpä usko.
      Yöllisille tarjoiluille laitettiin stoppi jo liki kuukausi sitten, sitkeästi tuo silti yö toisensa perästä heräilee. Ja pysyy hereillä; pahin yö oli puoli kahdesta aamuun asti. Nykyään ipanalla on herätessään myös terhakka neliveto päällä ja heijaa menemään pää pinnoihin kolisten. En malta odottaa pystyyn könyämistä.
      Ja kaikesta em. huolimatta, täällä sitä istutaan koneella, vaikka lapsi nukahti puoli kasilta. Ja minä myös tarvitsen tämän, eikä mua sitä paitsi NYT väsytä, vaan aamuneljältä.
      Tsemppiä sinne!

      Poista

Tack!