lauantai 19. toukokuuta 2012

Turistihommia

Aamulla aikaisin aamupäivällä lastasimme vajaan vajaalukuisen lapsilauman autoon ja käänsimme keulan kohti rakasta synnyinkaupunkiani, Uuttakaupunkia. Vaikka matkaa tuohon pieneen merenrantaidylliin ei ole kuin rapiat 70 kilometriä, aivan liian harvoin sinne tulee lähdettyä puhtaasti turistipohjalta. 
Itse karistin ugandan (heh, kyllä te paikalliset tiedätte) pikkuruiset ympyrät kannoiltani keväällä 17 vuotta sitten, heti asianmukaisen yo-tokarin käteen saatuani. (Syksyllä päädyin kylläkin opiskelemaan Ukia neljä kertaa pienemmälle paikkakunnalle, mutta ei siitä sen enempää.) 
 
Keskustan puutaloja.
Vuosi vuodelta synnyinkaupunkiin on kuitenkin ollut entistä mukavampi palata. Kyllä se ihmeesti viehättää, kun voi napsia ne rusinat pullasta ja poistua kahvipöydästä kun pitko alkaa osoittaa kuivahtamisen merkkejä. Nykyään aina Ukissa käydessämme ihastelemme sen tunnelmaa, keskustan puutaloaluetta, pieniä putiikkeja, toria, veneitä ja ystävällisiä ihmisiä. Kummasti siellä paistaa aina käydessämme aurinko. Eikä meillä ole kiire.
Sellaista se on, turistin elämä.

Tänään kaupungissa oli poikkeuksellisen paljon säpinää, kun samalle viikonlopulle osuivat sekä Saaristotapahtuma että Kukkamessut. Miten minusta tuntuu, että muinoin täällä asuessani en olisi ihan yhtä paljon fiilistellyt kyseisiä tapahtumia? Mutta anyway; väkeä piisasi, aurinko paistoi ja kaikki oli oi niin leppoisaa.

Tässä osa päivän kuvasaldosta, toivottavasti siitä välittyisi edes ripaus meidän tunnelmasta :)

Luomu- ja lähikauppa Aito. Ihana, ihana pieni kivijalkakauppa täynnä herkkuja. Kaikkea löytyy, karitsasta kesäkurpitsaan, porkkanoista pesupähkinöihin. Ja kaikki tietty luomua :)  Tiskin takana (epäilemättä myös muualla) hymyilee maailman herttaisin Johanna. Kannattaa käydä, ihan vaikka pähkinäostoksilla.
Luomu- ja lähikauppa Aito <3
Pussiin sujahti manteleita ja parapähkinöitä.




Sisustuspuoti Gistu, Alisellakadulla. Puoti pullollaan tekstiilejä, lamppuja, koriste-esineitä, astioita, tauluja.. Seurueessa 2,5 v, emme menneet sisään.



Herkkupuoti Hilma, torin laidalla.
Ou boi, tämä on taivas. Jos siis sattuu tykkäämään karkista. Minä satun. Konvehteja, karamelleja, suklata, kahvia, pastaa, risottoriisiä (tykkään minä siitäkin), suloisia leluja, astioita.. Tätä karkkikeidasta emännöi Matkalla kotiin blogin Päivi, ehdottoman käymisen arvoinen kohde (sekä Hilma että blogi).


Taka-alalla lapsi karkkikaupassa.

Suklaata silmän kantamattomiin.



Ja meren rannalla kun ollaan; veneitä. Vierasvenesatama odottelee vielä vieraitaan, paikallisten paatit olivat jo vesillä.




Kaupungin vanhin ja omissa kultaisissa muistoissani paras ravintola. Pookiin mentiin kun oli aihetta juhlaan, mielikuvissani kaikki siellä oli upeaa, kiiltävää, kaunista ja herkullista.



No tokihan reissulta pitää tuoda asianmukaiset tuliaiset. Aitosta pähkinöitä (syöty) ja Vierun myllyn ruisjauhoja. Hilmasta take away- kahvi maailman hienoimmassa pahvikupissa (muki säästetty, lapsi saa siitä aamulla maitoa), nimpparilahjaksi konvehteja, jotain huippuhienoja vadelma-suklaakeksejä nimpparikahveille ja Lakumestan lakuja. Ja niin, kukkamessuilta tomaatin- ja sellerintaimia. Melko ruokapainotteista?




Nää on mun.

Meillä oli kuulkaa niin kokonaisvaltaisen mukava päivä, että Leijonillekin totean vaan että joku toinen kerta sitten.

-Heidi

6 kommenttia:

  1. ... oi jospa oisin saanut olla mu-ka-na!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ois ollut mukavaa, voin taata! Ja suosittelen siis lämpimästi, Uki on nyt parhaimmillaan!

      Poista
  2. Ihania kuvia ja tunnelmia!

    Ps. Miten kävi kasikuulle (vai olikos se jo ysikuu menossa?) äitin lakusatsin jälkeen? Meille ukki osti muutama päivä sitten Kouvolan lakuja ja seiskakuu ei ole pariin yöhön nyt nukkunut. Voi että pitää olla tyhmä nainen! Toivotaan, että olis laku-uutteet ensi yöhön mennessä häipyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, taloudessamme asuu ysikuu(haikeaa, myönnän)! Ja tankkaus tapahtuu lakuasian suhteen turvallisesti; pulloon ei tipahtanut yhtään palaa :) Mies kyllä antoi suoraan suuhun pienen murenan, tykkäsi. Äitinsä poika <3

      Poista
  3. Voi vitsi, oli kyllä tosi mukava tavata! :) Mahtavaa, että herkut (ja muki! :)) olivat mieluisia.

    -Päivi-

    P.s. Joko kohta vietetään teidän tupareita täällä Ugandan päässä..? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oli! Herkut on enää muisto vain ja mies perkule heitti multa kysymättä mukin roskiin ("siis tosissasko sä olisit sästänyt jonkun kertakäyttömukin?!"). Näkemyseroja ilmassa. Ja jos hän saisi päättää, oltais kukkamessuilta ostettu heräteostoksena Hartelalta omakotitalo Janhuanrannasta. Että tupareita odotellessa :D

      Poista

Tack!