Kyllä se vaan jälleen kerran pääsi yllättämään.
Ja livahtamaan käsistä. Marraskuu nimittäin.
Kuinka kuukausi, joka on näinkin synkkä, kylmä, märkä ja kaikin tavoin inha, voikin kulua tällaista vauhtia?
No tietysti siksi, että sen aikana olisi saatava tehdyksi tuhat ja yksi asiaa. Eikä tähän edes ole laskettu perhettä taikka työtä (parisuhteen laatuajasta nyt puhumattakaan.
Kummasti nämä asiat vain ovat rullanneet ja palaset paikoilleen loksahdelleet, lähes joka taholla. Ensimmäisen markkinarysäyksen tavarat ovat jo lähes pakkaamista vaille valmiit. Odotukset viikonlopulle ovat matalahkot, jos nyt vaikka edes sateelta säästyttäisiin. Jotenkin en jaksa uskoa, että kaikesta kaupallisesta joulumölinästä huolimatta kukaan vielä tosissaan lähtee Suurtorille jouluostokset mielessään, korkeintaan joulumieltä virittelemään.
No, pessimisti ei pety ja markkinat jatkuvat vielä kolme viikkoa. Tervetuloa moikkaamaan kaikki tutut ja tuntemattomat, päivystämme kojuinemme siinä Katedral skolanin edessä!
Kuvien sydämet ovat pellavaa, passelit vaikkapa kuuseen (tai eskarihenkilökunnan pakettiin, kuten meillä jo toista vuotta..)
Vähemmän hektistä loppu viikkoa toivotellen
-Heidi
Tsemppiä suurtorille:-)
VastaaPoistaKiitos, Helinä :)
PoistaSydämet...IHANAT!
VastaaPoistaOottelen omaa joululahjaa jotta pääsisin tekemään sydämiä myös. :)
Varmasti vasta ensi jouluna meillä on sydämmin täytetty koti.
Ihanaa joulunaikaa!
Vai sellainen joululahja luvassa sinne :) Sydämellinen joulukoti kuulostaa kyllä ihanalta!
PoistaSuloista joulunalusaikaa sinnekin!