Haaste on heitetty

Kunnon ruokaa. Hyvää ruokaa. Halvalla.

 

Joulun jälkeisissä sokerikrapuloissa tulee aina todettua, että jonkinasteinen pidättäytyminen olisi paikallaan. Uudenvuoden röpöttelyjen jälkeen tämä tule todettua uudemman kerran ja asia siirtyy ajatuksista teoiksi. Voi kuinka hyveelliseksi sitä itsensä tunteekaan juureksia uuniin pilkkoessaan ja aamun kaurapuuroja keitellessään. Ja jos jaksaa oikeasti nähdä vaivaa (=suunnitella niitä hyveellisen terveellisiä aterioita), ruokaremontti myös kestää ensimmäistä viikkoa pitemmälle. 

Tänä vuonna asetimme riman taas himpun korkeammalle: terveellisiä, hyvin suunniteltuja JA edullisia aterioita. Jostain tämä pihistelyn ajatus sai alkunsa ja avot! Täyttä häkää aloimme Miehen kanssa laskeskella, millä summalla saisimme suurehkon ruokakuntamme ruokittua (meitä on siis 2 isoa ja 4 pientä). Ihan valtavan suuria ruokamenomme eivät normistikaan ole, kiitos monen vuoden opiskelu-äitiyslomaputkeni. Jotenkin noiden aikojen nuukailumoodi on jäänyt päälle, vaikka nykyään taloudessa kaksi palkkatyöläistä asuukin. Vuosien varrella on vain tullut todettua, että kyllä vähällä rahalla kaikin puolin kelpo ruokaa saa aikaiseksi.

No mutta siis. Päädyimme mukavan pyöreään tasalukuun, 500€. Mies (joka meistä kahdesta on siis se, joka oikeasti osaa laittaa ruokaa) tosin rehenteli, että pari sataa vähempikin olisi riittänyt. Koskapa talossa kuitenkin asustaa neljä kiihkeintä kasvukauttaan elävää lasta, on syytä ruoan laatuun hiukan panostaa. Ja kaapeissa jo olevaa toki aiomme hyödyntää, ei tässä nyt mihinkään ihmetekoihin ole tarkoitus venyä. 

Mutta tammikuun kauppalaskujen on siis oltava > 500€.

Ja jotta kilpailuvietti oikein kohoaisi, minä (ruokalaskun maksajana) lupasin Miehelle bonuksen mikäli summa alittuisi. (Mies valitsi bonukseksi akvaariokalan. 

Melkoinen win-win-tilanne, sanoisin.)

Näin somen aikakaudella asia oli luonnollisesti pikimmiten kerrottava myös facebookissa. Sain osakseni epäileviä ja ruoan laatua kyseenalaistavia kommentteja, mutta myös tsemppausta. Ja jos ei kilpailuvietti aiemmin ollut riittävän korkealla, niin nyt on. Just watch me.

Loppuun on vielä tunnustettava, että mikäli kun tämä hanke onnistuu, lankeaa se suurin glooria miehen harteille. Hän se täällä suunnittelee, ostaa ja valmistaa ruoat. Minä vain maksan. 

Lupaan raportoida.

-Heidi