Pilkahdus pimeässä

Syksy on saavuttanut vaiheen, jolloin vähäisinkin valon pilkahdus tuntuu imeytyvän kaikkialla vallitsevaan märkyyteen ja harmauteen. Myös se ihan oikea pimeys laskeutuu päivä päivältä aikaisemmin. Joka syksy jaksan hämmästyä, kun jossain vaiheessa pimeys alkaa jo pikku kakkosen aikaan (ajanjakso viidestä kuuteen on taloudessamme illan virallinen rajapyykki). Asumme sen verran korvessa omassa rauhassa, että täällä pimeä on tiheää, sysimustaa, oikeasti pimeää. 

Ei sillä, että tämä pimeys minua ahdistaisi. Päinvastoin se antaa luvan ripustella jouluvalot hyvissä ajoin kuistille ja syreenipuskiin sekä päivittää kynttilä- ja lamppuöljyvarastot. Että tervetuloa talvi ja pimeys. Ja lumi, luonnollisesti (ja ennen kaikkea).

Ja jotta itse emme tuolla pimeydessä ihan pimeänä vaeltaisi, on heijastinhommien viimeistään nyt syytä olla kunnossa. Varsinkin lasten ulkovaatteita ostaessa varmistan, että remeleissä on jo tehdasasetuksina riittävästi (ja riittävän hyvin kiinnitettyjä) heijastimia. Perinteinen roikkuva, kova muoviheijastin kun tuppaa olemaan kiipeilevälle, putoilevalle ja kaatuilevalle kaikkea muuta kuin se kätevin vaihtoehto. Ja koska äiti on maailman laiskin kiinnittämään vaatteisiin mitään hakaneulaa vaativampaa. 

Ja koska ne penteleen puvut maksavat enemmän kuin laki sallii.

Kuvien heijastin ei virallisesti ole heijastin, vaan heijastava asuste. Mutta onpahan nätti ja kyllä se ihan oikeasti myös tuolla pimeyden keskellä pilkahtelee. Näitä rosseja on saatavana ihan irtopainoksina ja rintaneulakiinnityksensä ansiosta sen voi laittaa vaikkapa juuri pipoon. 

Hämäränhyssyä kaikille,

-Heidi