tiistai 18. kesäkuuta 2013

Surutyö on alkanut


Muutto- ja lastenhuoneesi on hetken siisti.
 Viimeisen kolmen päivän ajan olemme kyytineet muuttokuormia uuteen osoitteeseen. Tätä vaihetta on luonnollisesti edeltänyt maaninen pakkaaminen, jolle ei näyttäisi tulevan loppua. Päin vastoin, ihan kuin tavaraa tulisi koko ajan jostain lisää. 
Kehuskelin taannoin, kuinka järkevästi ja järjestelmällisesti olen koko tämän pakkaamishomman onnistunut handlaamaan; yksikään tarpeeton tavara ei kulkeutuisi uuteen kotiimme. Kirjoitin joka laatikon päälle lyhyen kuvauksen sen sisällöstä, joten myös laatikoiden purkaminen tulisi olemaan lasten leikkiä.

Tämä onnistuikin erittäin hyvin, melko pitkään. Homma alkoi lipsua lapasesta tänä aamuna kun tajusin, että meidän tosiaan on hoideltava kaikki tavarat ulos täältä. Ei siis vain ne itselleni tarpeelliset tai kivat tai katsetta kestävät. Vaan kaikki. Aamulla, muuttomiesten saapuessa, kaavin ahdistuneena huonekalujen päällä lojuvaa irtokamaa pahvilaatikoihin. Päälle kirjoitin 'sekalaista'. On purkaminen sitten helpompaa.

Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella. Kokonaisia huoneita on jo tyhjänä, siivottuina, autioina. Ja vaikka tätä kaikkea on odotettu kuin kuuta nousevaa, olivat haikeuden ensinyyhkäisyt vain ajan kysymys. Nyt, lastenhuoneen tyhjiä seiniä katsellessani, aika kultaa muistoja niin että ropina käy. Eihän täällä kukaan koskaa huutanut tai riidellyt, tietenkään. Täällä leikittiin teekutsuja ja kauppaa, luettiin iltasatuja ja siliteltiin lapsia uneen. Parhaimmillaan täällä majailivat kaikki neljä yhtä aikaa eikä ollut edes ahdasta. Porin Matti rätisi ja lämmitti, pieni sormi seurasi tapetin kukkakoukeroita. 
Mies rakensi huoneen rakkaudella rakkaille.

Taas täytyy palauttaa mieleen syyt, miksi olemme tähän ratkaisuun päätyneet. Ei tämä mikään hetken huumassa tehty päätös ollut, vaan pitkän ajan kuluessa kypsynyt. Mutta kai se tästä. Uudella talolla on kuitenkin vielä matkaa talosta kodiksi ja se täytyy vain jaksaa kulkea ilman hötkyilyjä.

Matka alkakoon.

-Heidi

6 kommenttia:

  1. Niin siinä aina käy, että viimeisissä laatikoissa lukee sekalaista:-) eikä siihen tarvittu meillä kuin pelkkä keittiöremontti:-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, noita kirottuja sekalaisia laatikoita (ja paperikasseja!) on tähän mennessä kertynyt jo toistakymmentä. Eräässäkin nyssykässä pianon alta löytyneet palapelien irtopalat, kameran laturit ja keittiön "säläkipon" sisältö, muun muassa. Pakkaajan riemuvoitto :D

      Poista
  2. Muutossa on kova homma ja tavarat tuntuvat etsivän omaa paikkaa jonkin aikaa, uudessa kodissa. Toivon teille paljon mukavia muistoja ja kodikasta tunnelmaa myös uuteen kotiin :O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna! Uudessa kodissa alkava remonttiruljanssi pistää tavarat sielläkin päässä uuteen järkestykseen, mutta eiköhän ne paikkansa löydä. Eikun uusia muistoja keräämään :)

      Poista
  3. <3 ja jaksamisia uuden unelman toteuttamiseen teille kaikille! Unelmia ja haaveita on elämässä oltava - kuten myös niitä rakkaitakin rakkaampia muistoja.

    Mimmu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Moni on meidät ihan hulluiksi jo tuominnut, kun uudestaan tällaiseen projektiin lähdemme. Mutta jos kysyy näin päin: mitä hullua on unelmansa toteuttamisessa?
      Uusia muistoja syntyy koko ajan ja lasten kanssa jokainen niistä on korvaamaton.

      Poista

Tack!