Vaikka muuttoon on vielä aikaa, olen alkanut katsella tätä nykyistä kotiamme sillä silmällä.
Lapsille oli hiukan hämärän peitossa mitä kaikkea muutto konkreettisesti tarkoittaa, joten viime viikot olen saanut vastailla lukemattomiin kysymyksiin.
Kyllä, keittiönpöytä otetaan mukaan. Juu, myös tuolit.
Ei, jääkaappia ei oteta. Perheen valokuvat sen ovesta kyllä. Astiat otetaan, mutta sauna jää paikoilleen.
Kyllä, Urho muuttaa mukana.
Itse mietin lähinnä mitä kaikkea alan jossain kohtaa ikävöidä. Tänä aamuna herätessäni tajusin, että ainakin makuuhuoneemme ikkunasta avautuvaa maisemaa.
Ja kakluuneja. Onneksi niitä löytyy myös uudesta kodista.
Puuhellaa sieltä sen sijaan ei löydy. Aamurutiineihimme on kahvinkeittimen lataamisen ja Hesarin haun lisäksi kuulunut puuhellan sytyttäminen. Kun ulkona paukkuu pakkanen, puuhellan lempeä lämpö leviää keittiöön ja herättää tokkuraisemmankin. Tuoreen kahvin ja palavan puun tuoksuyhdistelmää tulen takuuvarmasti kaipaamaan. Viime viikolla pannarinhimoissani tein hätäisen hankinnan ja ostin indukstioliedelle sopimattoman pannun. Luonnollisesti tajusin etsiä pannusta asiasta kertovia merkintöjä vasta kotona, lieden vilkuttaessa erroria. Melkein jo ehdin ottaa asiasta kierroksia kunnes muistin. Puuhella paras hella <3
Kai tässä ehtii miettiä vielä yhtä sun toista, ennen kuin muuttokuorma on valmis siirtymään uuteen osoitteeseen. Miettiä, haikailla, itkeä tirauttaa. Mutta kuten joku viisas joskus sanoi, seiniin ei saa rakastua. Tämä nyt kuitenkin on vain talo, vaikkakin vielä hetken verran myös koti.
Uusi talo odottaa, että teemme siitä kodin.
-Heidi
Se on kumma, kuinka sitä kaikesta huolimatta aina vähän niihin seiniinkin rakastuu, vaikka tuo on niin totta, että ei ne pelkät seivät sitä kotia tee. Minä itkeä tirautin jopa yhtä valiaikaista kotiamme, jota oikeasti vihasin ja jossa asuimme vain hetken. Sinä aikana sinnekin ehti jotenkin kotiutua. Tsemppiä kovasti tulevaan ♥
VastaaPoistaKiitos, Riikka! Edellisestä kodista muuttaessamme itkin vuolaasti, kun asunto viimein oli tyhjä. Huolimatta siitä, että muuttoa edeltäneet tunnelmat olivat vähintäänkin kypsät, enkä malttanut odottaa sieltä pois pääsyä. Siihen kotiin syntyivät kaksi vanhinta, tähän puolestaan kaksi nuorinta ja uskon, että kaikilla näihin liittyvillä muistoilla on suuri merkitys. Eli ei niinkään ne seinät, vaan niiden sisällä eletty elämä :)
PoistaOnneksi se seinien sisällä eletty elämä kulkee aina mukana ja rakentaa omat palansa uuteen kotiin. Itse kun olen vähän juureton enkä mistään kotoisin, tuntuisi mahdottomalta olla aloillaan montaa vuotta. Isäntä onneksi on sitäkin juurtuneempi ja onnistuu yleensä vähän toppuuttelemaan omaa levottomuuttani.
Poista