Hetken taas kestää ennen kuin unen läpi tajuan, mitä onkaan tuo yläkerrasta kuuluva rytmikäs töminä. Ja kun tajuan, on jo melkein liian myöhäistä. Mitäs laitoin vessan oven kiinni. Ryntään yläkertaan odota-odotaa suhisten ja ohjaan tokkuraisen kolmevuotiaan housut nilkoissa kohti oikeaa osoitetta.
(Lapsella siis housut nilkoissa.)
Kuusivuotias havahtuu vessan vetämiseen ja vähdätessään pudottaa
sänkyyn unohtuneen Suuren tonttukirjan lattialle.
Pamauksen johdosta poikain huoneesta alkaa kuulua huolestuttavaa lakanoiden kahinaa ja jähmetyn paikalleni, unen päästä uudelleen kiinni saanut kolmevuotias kainalossa roikkuen. Kuopus kuitenkin jatkaa uniaan ja herää vasta potkaistessani Lego-tornin sänkynsä vieressä kumoon. Melko pian ymmärtää kellon olevan yö ja simahtaa uudelleen. Hiipiessäni kohti portaikkoa esikoinen ponnahtaa pystyyn ja tivaa koska lähdetään uimaan.
Aamu, valkene jo.
-Heidi
Oi, klassikko!
VastaaPoistaKyllä, klassikkokamaa. Yö toisensa perään.
Poista