On ne ihania

Kukkuu, se olis taas äitienpäivähommia!

Aamulla herään portaiden narinaan, kihinään ja kuhinaan. Esikoinen retuuttaa vieressäni nukkuvaa Miestä hereille, 'nyt äkkiä ennen kuin äiti herää!!'. 

Kuusivuotias ottaa riskin, kiipeää hetkeksi kainaloon ja kuiskuttaa korvaan aamun ensimmäiset onnittelut. 

Keittiössä säpistään, kolistellaan, sähistään 'hiljaa nyt, ettei äiti herää!!' Tyytyväisenä käännän kylkeä ja jään odottamaan onnittelukulkuetta.

Kaikki neljä ovat loihtineet minulle kertakaikkisen liikuttavia lahjoja ja kortteja. Vielä pari vuotta sitten kaivoin sänkyyn kiikutetusta lahjakassista paperisilppua, langanpätkiä ja nitojan.

Tänä vuonna ehdotin jo etukäteen, josko perinteistä poiketen nauttisinkin aamiaisen keittiönpöydän ääressä. Aamukahvi sängyssä ja aamukahvi sängyssä ovat kaksi aivan eri asiaa.

  

Taas tuli todistettua, että toisen laittamana kaikki maistuu niin paljon paremmalta.

Linnankadun Mami ei petä.

 Tänä vuonna pidimme breikin myös äitienpäivän perinteisestä ravintolakeikasta. Katraamme kaksi nuorimmaista on tällä hetkellä sen verran hankalassa iässä, että ravintolaan on turha lähteä itseään kiusaamaan. Muista asiakkaista puhumattakaan. Näinpä nautimmekin jo lauantaina Mamissa pre äitienpäiväillallisen, ihan vain kahdestaan. Kun ilta alkaa rosesampanjalla ja päättyy puolukkaparfaitiin, ei se voi olla kuin onnistunut. Varsinkin, jos väliin mahtuu hanhenrintaa, karitsan paahtopaistia ja belugalinssejä.

Leppeää sunnuntaita kaikille,

-Heidi